Aloin astua kotihin.
"Voipa äiti kantajani!
Anna suojoa tiloa
Piian piilohuoneheksi,
Vaimon vankihuoneheksi."
— "Voi sinua Hiien h—
Ootkos pilttien pitämä,
Eli nainehen urohon,
Eli miehen naimattoman?"
— "Emp' ole j.n.e.
Marja mäellä huuti" j.n.e.
(Seuraa referaatti Marja-virrestä ynnä loitsua).
Suojärvellä on Saunanhaku-virsi etupäässä niissä kappaleissa säilynyt, joissa ei Iro nimi vielä ole Marja-virteen kiintynyt. Yhdessä pyhälle piialle tulee "Isonen" vastaan.[134]
"Hoipa Iso armollinen,
Tieätkö piikoin piilopirtin,
Lämpimäiset huonehuet?"
"Tieän piikoin piilopirtin —
Kun menet aitasista alatse,
Peltosista perätse."
Toisessa nimettömälle neidolle, joka:[135]
Alkoi kulkea kotihin,
Astua aitoviertä myöten,
Tuli maamo vastahani.
"Hoi on maamo kantajani!"
Sekä maamo että taatto "kasvattaja" vastaavat, ettei heillä ole lämmintä tupaa, ja vasta "vieras" sen antaa.
Täydellisin Saunanhaku-virren suomenkarjalaisista kappaleista on kuitenkin juuri Iro nimen yhteydessä tavattava.[136]
Iro neito, impi neito j.n.e.
Saip' on kolme poikalasta.
"Hoi on iso armahani!
Tieätkö lämmintä tuvaista,
Lämpymyttä huonehutta,
Piian pieniksi pyhiksi,
Vaimon vaivahuonehiksi?"
Iso kykkösen kirosi:
"Hoi on sinä Hiien —
Ruma Ruotsi, palkanpiika!"
— "Enkä ole Hiien —
Enkä ole palkan piika;
Olen miehen suuren saava,
Hylkävä hyvän Jumalan."
(Samoin emo — vello — sikko).
Tuli vieras vastahani.
"Tieätkö" j.n.e.
— "Mene paikoille papittomille,
Maille ristimättömille;
Siell' on saunat salvettuna
Piian pieniksi pyhiksi j.n.e.
Suuret kuuset kuomina,
Suuret pajut pappina,
Suuret kivet kirikköinä."
Alkuperäinen piirre näissä Suomen Itä-Karjalan toisinnoissa on epäilemättä Neitsyt Maarian kaunis vastaus häntä vastaan lausuttuun syytökseen. Pälkjärveläiseen Marja-virteen lienee se tästä otettu ja Aino-runojen mukaan käännetty päinvastaisiksi lohdutussanoiksi isän puolelta.[137]