Arhipalle omituinen on myös kaunis kuvaus Neitsyt Maarian menosta
Tapo-mäelle, joka Lönnrotin kirjaanpanossa kuuluu (vrt. vv. 202-8):
Otti vastan varjoksensa,
Koprin helmansa kokoili,
Käsin kääri vaattehensa,
Itse noin sanoiksi virkki:
"Lähteä minun tulevi,
Niinkuin muinenkin kasakan,
Eli orjan palkkalaisen."
Cajan[153] on myöhemmin muistiinpannut vielä säeparin (vv. 210-1):
Nousevi Kipumäkeä,
Kipuvuorta kiipueli.
Viimeksimainittu lisäys johtuu selvästi Kipujen manausluvusta. Mutta edelläkäyvä vertaus orjan "palkkalaisen" kohtaloon tämmöisissä tapauksissa on syntyynsä nähden epäilyttävämpi. Sitä voisi ajatella kehittyneeksi palkkapiian lähettämisestä kylyn hakuun, jolla matkalla tämä samoin käärii kokoon hameensa helmat. Vaan aivan mahdotonta ei ole, että tässä olisikin säilynyt alkuperäinen kohta, josta on lähtenyt ajatus ostetun orjan[154] käyttämisestä, koska semmoisen omistaminen hyljätylle ja avuttomalle Neitsyt Maarialle ei erittäin sovellu. Siinä tapauksessa olisi myös Inkerissä tavattavan vastan oikea paikka määrätty.
Varmasti runoon alkuansa kuuluvia ovat inkeriläisiä vastaavat säkeet (vv. 240-1):
Jouluna Jumala syntyi,
Paras poika pakkasella,
jotka ovat yksin Arhipan muistissa säilyneet. Toisessa vienanpuolisessa kappaleessa esiintyy kylmän vaikutus säeparissa:[155]
Heinillä vihviläisillä,
Kakaroilla kylmenneillä,
niinikään aivan Inkerin tapaan. Yleensä ovat pohjoisemmat Venäjän-Karjalan toisinnot eteläisempiä alkuperäisemmällä kannalla siihen nähden, että lapsen syntyminen mainitaan Saunanhaku-virren lopussa. Näytteeksi painetussa Castrénin kappaleessa samoin kuin muutamassa Aunuksenpuolisessa[156] se heti runon alussa ilmoitetaan tapahtuneeksi. Ja toisessa Pohjois-Aunuksen kappaleessa kerrotaan hevosen löylyntapaisen henkäyksen yhteydessä, mitenkä Maaria:[157]