Tämä
Nukutteli nuijan joukon,
Paineli pakanan kansan,
Vanhat vasten sauvojahan,
Nuoret miekkansa nojahan.
Silloin
Nousi Luoja kuolemasta,
Herra haudasta heräsi,
Paasi kahtia pakahti.
"Sata on rautaista orihta,
Ne veti veressä silmin,
Sat' on miestä miekallista,
Sata toinen miekatonta,
Ne veti veressä silmin
Sun poloisen poian päälle."
Maaria matala neiti
— — —
"Sep' on armas aurinkoinen!
Lennä päätönnä kanana
— — —
Vanhat sauvojen varoihin" j.n.e.
Tuo päivyt j.n.e.
Nukutteli nuivan kansan
Paineli väen pakanan,
Miehet miekkojen nojahan,
Vanhat sauvojen varoihin j.n.e.
"Nouse Luoja kuolemasta,
Hereä uneksimasta!"
Tämä Gananderin kappale ei liity Lapsenetsintä-virteen, vaan kuvaukseen Vapahtajan ristiinnaulitsemisesta ja suunnattomasta veren vuodosta.[261] Sitä ei myöskään seuraa Hiiden sepän kahlitseminen, joka seikka puolestaan viittaa siihen, että Luojan ylösnousenta-virsi on alkuansa ollut erinäinen runo.
Toisesta vielä aikaisemmasta kirjaanpanosta löytyy jälki Erik Cajanusen väitöskirjassa heprean ja suomen kielen sukulaisuudesta, joka ilmestyi v. 1697. Säkeillä:
Aina muita muistelemina,
Arvosii ajattelemina,
hän mainitsee alkavan erään kansanrunon, joka Kristuksen kärsimisen historian kokonaisuudessaan erinomaisella tavalla (elegantissime) esittää.
Cajanus oli kotoisin Sotkamosta Itä-Pohjanmaalta, läheltä Vienan läänin rajaa, jonne Kalevalan aineistenkin runojen suoranainen vaikutus on ulottunut. On siis mahdollista, että myös tämä kappale on rajan toiselta puolen kulkeutunut. Voi tietysti olettaa päinvastoinkin, että juuri tämä on edustanut runon alkuperäisempää suomenpuolista muotoa, josta venäjänkarjalainen ja lähinnä Arhipan laulutapa on kehittynyt. Noista parista alkusäkeestä on kuitenkin mahdoton päättää suuntaan tai toiseen. Mutta sen tosiasian ne vahvistavat, että mainittu johdanto on runoon varsinaisesti kuuluva ja siinä alkuperäinen.
Samankaltaisen laulajan muistutuksen, niinkuin Borenius on huomauttanut,[262] näemme siinä tanskalaisessa Lapsenetsintä-virren toisinnossa, jonka tytöt keväisin esittävät. Sen viimeinen värssy näet kuuluu:
Tämä virsi nyt lauletaan alusta,
— Kevät tervetullut! —
Sillä Kristusta tulee muistella.
— Kaikki, kuin on avara maa,
Puhkeaa ruusunkukkiin.