Toisessa taas "virran emäntä", jolla on veneitä kolmin kutakin lajia, tulee viemään kahletta takovan seppo Ilmollisen luokse, jolloin:[285]
Mä nousin katajaisehen,
Enpä noussut kuusisehen.
Samoin kuin Neitsyt Maarian virren monet myöhäsyntyiset lisäykset, todistaa tämäkin, että pohjois-aunukselainen Luojan virren kokoonpano on Vienan-puolisesta kehittynyt ja arvattavasti siis sieltä päin kulkeutunutkin. Viimeksi mainittua päätelmää vielä vahvistaa se seikka, että Luojan surma-virren varsinaiset kappaleet ovat Aunuksen puolella aivan vaillinaisia ja katkonaisia,[286] ikäänkuin niille ei olisi riittänyt enää tilaa laulajan ylen ahdatussa muistissa.
9. Luojan surma-virren jälkikappale. Hiiden sepän kahlinta.
Luojan surma-virren jälkimmäinen kappale kertoo, kuinka Luoja kahlitsee
Hiiden (s.o. helvetin) sepän omaan takomaansa kaularautaan.
Yksinkertaisimmassa muodossaan tämäkin runo esiintyy Keski-Inkerissä.
Siellä se, niinkuin on mainittu, melkein aina seuraa välikertomusta
Sillasta ja kirkosta, jonka edellä useimmissa tapauksissa käy
Niukahdusluku. Painettakoon esimerkiksi seuraava kappale.[287]
Meni matkoa vähäsen,
Teki tietä virstan verran.
Seisottihen tien selällä,
Kuuntelihen, kääntelihen,
Kahen puolen katselihen,
Kuuli Hiitolan takovan.
"Missä Hiitola takovi,
Hiien seppä hilkuttavi?"
Ajoi pajan oven etehen,
Muuna miesnä muukalaisna,
Muukalaisna, matkalaisna.
Antavi "Jumal api'a!"
Kysytteli, kannoitteli:
"Mitä Hiitola takovi,
Hiien seppä hilkuttavi?"
Hiien seppä, pitkä tukka,
Hän kun vasten vastaeli:
"Taon Luojan kahlehia,
Jumalan kuristuspuita.
Vaan en tieä takoessani,
Kuin on paksu Luojan kaula,
Kuin on paksu, kuin on pitkä,
Kuin on poikiten leveä."
Luoja vasten vastaeli:
"Mittaele kaulahasi!
Niin on paksu Luojan kaula,
Niin on paksu, niin on pitkä,
Niin on poikiten leveä,
Kuin on kaulasi omasi."
— "A kun lukkuhun lutistat,
Ikinaulaan nappaelet,
Ikisalpaan salpaelet,
Saatpi saatanan avaimet."
— "Älä anna avaimiasi."
Tuo hullu Hiitolan seppo,
Mittaeli kaulallensa.
Luoja lukkuhun lutisti,
Ikinaulaan nappaeli,
Ikisalpaan salpaeli.
Vei Hiien vuoren kukkulalle,
Korkealle kalliolle,
Laski vuoret vuotamahan,
Kalliot karisemahan.
"Huua siellä Hiien seppo,
Kahlehia takoessasi!"
Päätössäkeet ovat nähtävästi huonoimmin kansan muistissa pysyneet, melkein joka toisinnossa ne vaihtelevat, esim. vielä:[288]
"Kilju siinä Hiitehinen,
Kalju kannan pyörähinen,
Kilju ilmoinen ikäsi!"
Tai: