Myös Vienan läänissä on mainittu liite, vaikka verrattain harvoin tavattavissa. Yhdessä kappaleessa se rajoittuu säepariin:[281]
Meni hurmehen jokehen,
Pesihen puhastelihen.
Toisessa, jota Lönnrot on Kantelettaren kokoonpanossa noudattanut (vv. 696-9), tavataan neljä säettä, joista kaksi edellistä on lainattu Kantelen synty-runosta.[282]
Veäksen vesikivelle,
Hurmehia huuhtomahan,
Vatsallehen vaivoaksen,
Veriä viruttamahan.
Kolmas muodostus, jossa huuhdotusta verestä syntyvät puolamarjat, tulee edempänä esille.
Viimeksi on mainittava omituinen liite, joka Pohjois-Aunuksessa välistä tällä paikalla esiintyy. Päivän selitettyä Marjatalle nähneensä hänen poikansa pirulaisten piinattavana:[283]
Jo hän Tuonela[han] menevi,
Huutelevi, haajelevi:
"Tuo venettä Tuonen tyttö,
Lauttoa Lapalan lapsi!"
— "Mitä Tuonelle tulette?"
— "Tulen Tuonelta oraista,
Maanalaista tappelijaa(!)."
— "Pitääkö rautainen vene?"
— "Kuusinen mun kuplattavi,
Katajainen kannattavi,
Rautapohja rauskahtavi."
Jo hän Tuonelah[an] menevi.
Siellä seppä takoo kahletta ja tiedustelee Luojan kaulan paksuutta.
Alkuosa liitettä on selvästi lainattu Väinämöisen Tuonelassa käynnistä, mutta loppuosa on mainitussa runossa löytymätön. Ja juuri se tulee vielä parissa Aunuksen-puolisessa Luojan virren kirjaanpanossa esille, vähän täydellisempänäkin. Toisessa, jossa lastansa etsivä Maaria pyytää itse takovan sepän tuomaan venettä joen yli, tämä kysyy:[284]
"Kuplattaako sun kuusinen,
Vai kannattaako katajainen,
Vai pitää rautainen vene?"
— "Kuplattaa mun kuusine vene."