Läksi Luoja liikkehelle,
Jumala jaloille nousi,
Iltatulta ottaessa,
Pärettä virittäessä,
Ikkunoja pantaessa,
Porttiloja sulkiessa.
Meni tallihin mäelle,
Oron suuren soimen luokse,
Sielt' otti orosistahan,
Ja valitsi varsoistahan,
Mill' oli lampi lautasilla,
Ojanen oron sivuilla,
Kylmä kaivo alla kapjon;
Sen otti orosistahan,
Sen valitsi varsoistahan.
Hyppäsi hyvän selälle,
Karkas kaaron lautasille,
Ajoi matkoa vähäsen,
Teki tietä virstan verran.
Pyy pyrähti, maa järähti,
Tetri metsästä temahti,
Kuohtui Kiesuksen hevonen.
Kiesus maahan ratsahalta
Kivelle maaperälle:
Niukahtui hevosen jalka.
Etsi tieltä tietäjäistä.
Maanselältä mahtajaista,
Lukulankoin laulajaista,
Suolojen sopottajaista,
Sinisen sitelijäistä,
Punaisen puhelijaista.
Saanut ei tieltä tietäjäistä —
Tuo kun meiän Luojuemme,
Ja meiän Jumaluemme,
Kävi itse tietäjäksi,
Tietäjäksi, taitajaksi,
Lukulankoin laulajaksi j.n.e.
Lihat liitti luihin kiinni,
Luut liitti lihoihin kiinni,
Teki päältä terveheksi,
Sisästä kivuttomaksi,
Päältä tuntumattomaksi.
Niukahdusluvun yksityiskohtainen esittäminen veisi liian kauas loitsujen alalle.[277] Seuraavat huomautukset siitä riittänevät. Niukahdusluku, jonka kertovainen osa kuvailee Vapahtajan ratsastusta aasin selässä Jerusalemiin, on tässä muodossa katolista ja luultavasti germaanilaista alkuperää. Ruotsin kautta se on tullut Länsi-Suomeen, jossa on sovitettu Suomen vanhalle runomitalle. Savon puolelle levittyään se on kehittynyt edempänä mainittavan pyyntarun avulla. Luterinuskoisten Karjalaisten välityksellä on se kulkeutunut kreikanuskoisille Itä-Suomessa ja Venäjän-Karjalassa, jossa se on löydetty 1600 luvulla Tverin lääniin muuttaneiltakin. Karjalan kannaksen kautta on Niukahdusluku samoin ikään saapunut Inkerinmaalle, vieläpä Viron puolelle, niinkuin siellä tavattavat suomalaisten sanojen väännökset todistavat.
Kuinka myöhäinen Niukahdusluvunkin liittyminen Silta- ja kirkko-virren eteen on, voimme paraiten päättää sen täyteläisestä muodosta, joka on tuntuvasti kehittynyt sen jälkeen kuin tämä loitsu, arvattavasti 1600 luvulla, Inkerinmaan kautta vaelsi Viroon. Etenkin tietäjän etsiminen, joka huomattavasti siirtää pääpainon Niukahdusluvun kertovaiselle osalle, on yksinomaan Varsinais-Inkerissä tavattava uusi lisäpiirre.
Vähemmän itsenäisen runon kaltainen, kuin Silta- ja kirkko-virsi, on se lyhyt liite, joka Suomen Itä-Karjalassa tavallisesti yhdistää Luojan ylösnousennan ja Hiiden sepän kahlinnan. Suistamalaista ja Suojärveläistä toisintoa edustakoot kaksi rinnan asetettua näytettä.[278]
Pääsi Luoja kuolemasta,
Katomasta valta kaikki.
Meni Jordanan joelle,
Pyhän virran pyörtehelle,
Kussa Luoja ristittihin,
Kastettihin valta kaikki;
Hurmehia huuhtelevi,
Likoja liottelevi,
Puistelee, pömistelevi.
Puistihen, pömistelihen,
Luojan hauan partahalla.
Astui Jordanan joelle,
Pyhän virran pyörtehelle,
Jeesuksen pesovesille,
Jumalaisen kyynelille;
Pesinen puhastelihen,
Kumarteli kuusianne,
Kuusianne, viisiänne,
Seitsemänne maahan saaten.
Tämä liite nähtävästi perustuu loitsurunoissakin usein mainittuun Vapahtajan kasteesen Jordanin joessa, jonka vedellä siitä syystä uskottiin olevan erityisesti puhdistavan ja parantavan vaikutuksen.[279]
Joskus on Itä-Karjalassa tämän liitteen ja Luojan ylösnousenta-virren väliin sovitettu vielä "kaiken ilman" osanotto, luultavasti Päivänpäästö-runosta.[280]
Rotihe ilmalle ikävä,
Kaikelle ilmalle katomus,
Luojasen on hauattua.
— — —
Puistelihe, pömistelihe,
Paljon pahan jälkilöitä.
Rotihe ilmalle ilosa,
Kaikelle ilmalle kaunikkainen,
Luojasen on noustuhua,
Kallehen ylettyhyä.
— — —
Tuli Jordanan joelle j.n.e.