Arvattavasti Silta- ja kirkko-virsikin on ollut alkuansa erinäinen runo. Tosin seuraava Hiiden sepän kahlinta on siihen Inkerin alueella milt'ei säännöllisesti yhdistynyt, mutta koska tämä muualla sekä itsenäisenä että toisin liittein esiintyy, ei sitäkään yhdistystä voi pitää perin aikaisena.
Vielä myöhempi on Luojan ylösnousenta-virren kiintyminen runon alkuun. Sen todistavat Keski-Inkerin kappaleiden suuri enemmistö, joissa tämän asemesta Kirkko- ja silta-virren edellä käy Niukahdusluku.
Kertomarunoksi siten siirrettynä Niukahdusluku harvoin alkaa loitsun tavallisilla alkusanoilla:[274]
Luoja kirkkohon menevi,
Heposella hiirakalla,
Kalahauen karvaisella,
Lohen mustan muotoisella.
Useimmiten on tämän sijalla toinen johdanto, joka välistä ilmankin
Niukahduslukua käy Silta- ja kirkko-virren edellä.[275]
Ajoi Luoja tietä myöten,
Maata myöten Maariainen,
Ja kaksi pyhäistä miestä,
Kolme korkeaa Jumalaa.
Kukko lauloi, Kiesus kirkui
Jumala jaloille pääsi,
Luoja läksi liikkehelle.
(Seuraa Niukahdusluku).
Jumala jaloille nousi,
Luoja läksi liikkehelle,
Pyhähuomenna varahin,
Ennen päivän nousemista,
Kolmen koijoisen keralla,
Kahen kanssa enkelien.
(Seuraa välittömästi Silta- ja kirkko-virsi).
Joskus mainittua johdantoa seuraa vielä palanen Päivänpäästö-virttä, ennen kuin Niukahdusluku varsinaisesti alkaa.[276]