Mihin Luoja hirtetähän,
Jumala kuristetahan.
Mahdollisesti tämä hapuilevaisuus johtuu siitä, että laulaja hänelle tutuista rangaistuskeinoista on koettanut valita vastinetta Vapahtajan ristinpuulle.
Suomen Itä-Karjalassa on Hiiden sepän kahlinta säännöllisesti yhdistynyt Luojan ylösnousentaan ja tavallisesti mainitulla lyhykäisellä liitteellä. Suistamalla lauletaan, mitenkä Luoja joessa veren jäljistä peseydyttyään:[296]
Astui alhoja saloja.
Nousi koivun konkelolle,
Lepän lengolle yleni.
Kuuntelevi, kääntelevi,[297]
Kuuli seppolan taonnan,
Pahan joukon paukutuksen.
Meni orjana oville,
Palkkalaisna pajan suille,
Itse virkki, noin sanoikse:
"Mitä seppola takovi,
Hiien seppo hilkuttavi?"
Virkkoi vanhin Juuttahista:
"Tuoll' on silmät vierahalla,
Kuin eilisen Jumalan silmät,
Kuta eilen hautasimme."
Jeesus virkki Juuttahalle:
"Onhan silmät vierahalla,
Katsimet kuin kaalikalla."
Virkki Jeesus Juuttahalle:
"Mitä seppola takovi,
Hiien seppo hilkuttavi
[Pajassa ovettomassa,[298]
Ilman ikkunattomassa]?"
Virkki vanhin Juuttahista:
"Taomme Jumalan rautoa,
Jeesuksen kuristusköyttä."
Jeesus virkki, noin sanoikse:
"Ei ole lukku Luojan lukku,
Kun käsin lukittanehen,
Sormin solmieltanehen;
Äsken on lukku Luojan lukku,
Kun sanoin lukittanehen,
Sanoin solmieltanehen."
Virkki vanhin Juuttahista:
"Enpä muistanut mitata,
Kuin pitkä Jumalan kaula,
Kuin on pitkä, kuin on paksu,
Kuin on kunnekin leveä."
Jeesus virkki Juuttahalle:
"Tunnen mä Jumalan kaulan.
Kuin on pitkä, kuin on paksu,
Kuin on kunnekin leveä.
Kuin on pitkä sinun kaulas,
Niin pitkä Jumalan kaula,
Niin on pitkä, niin on paksu,
Niin on kunnekin leveä.
Mittoa vain oma kaulas!"
Mitteli hän, määräeli,
Nosti rauan kaulahansa.[299]
Perän polki kalliohon,
Vuorehen teräksisehen,
Itse virkki, noin sanoikse:
"Ole siinä sinä ikäsi,
Kuni kuuhut kääntelevi,
Päivä päälle paistanevi!
Kivi kovetkokon,[300]
Rauta lujetkohon,
Lue kivi kovahan."
Amin, amin!
Luojan puhe lukosta on tässä ilmeisesti väärällä paikalla ja sitä paitsi vaillinainen vastaavaan inkeriläiseen kohtaan verraten. Myös alkusäkeissä kuvattu puuhun nouseminen tuntuu sopimattomalta ja muista runoista lainatulta.
Molemmissa suhteissa tapaamme Suojärven toisinnot alkuperäisemmällä kannalla. Jo ensi säkeet tuntuvat hyvin luontevilta, johtaessaan meidät hiilen- ja sydenpoltosta mustuneitten maisemain kautta Hiiden sepän pimeään pajaan.[301]
Astui soita, astui maita,
Hiitten hiilikankahia,
Jumalten sysimäkiä,
Kuului seppola takovan,
Hiitten seppä kilkuttavan,
Pajassa ovettomassa,
Ilman ikkunattomassa.
Viimeksi mainittu säepari on kuitenkin loitsuista lainattu, arvatenkin pistosnuolien taonnasta, joka tapahtuu salaa pirun pimeässä pajassa.[302] Yhtä huonosti kuin Suistamalaisessa näytteessä soveltuu Suojärvelläkin tavattava Luojan tulo ovelle, jopa kynnykselle[303] pajan muka ovettomuuteen.
Inkeriläisellä Luojan tervehdykselläkin on Suojärvellä vastineensa:[304]
Pyörähti pajan ovelle:
"Terve on teille seppolalle,
Jumalan apu seppolalle!"
Virkki Juutas joukon vanhin:
"Ei tähän ensinkään kelpaa Jumalan apu."