Vielä selvempi kuin Inkerin puolella on Luojan ja Hiiden sepän välinen loppukeskustelu seuraavassa Suojärveläisessä kappaleessa. Luojan käskettyä mittaamaan omalle kaulalleen:[305]
Virkki vanhin Juuttahista:
"Enpä julkea panna,
Kun ei lukkua lukutta,
Salpa'atta(!) avaimetta."
Jumalainen armollinen
Virkki tuohon, noin pakisi:
"Mikä lukutta lukunnut,
Avaimetta salpautunut?"
Sitten vanhin Juuttahista
Panetteli kauloillehen.
Jumalainen armollinen
Virkki tuohon, noin pakisi:
"Lukkuate ilman lukutta,
Salpa'ate ilman avaimetta,
Salpa'ate Jumalan sanoilla,
Lukkuate Jumalan pakinoilla,
Siksi ilmaksi ikeä,
Kuni kuuta, kuni päivää!"
Ennen tätä vuoropuhelua esiintyy vielä Hiiden sepän epäilys, sen johdosta että Luoja tietää ilmoittaa kaulan mitat.[306]
Virkki Juutas joukon vanhin:
"Mistä sinä sen miehen tunnet?"
Luoja vaivoin vastaeli:
"Kyllä minä sen miehen tunnen.
Olin nuorra mies metsänkäyjä,
Uro korven kolistaja,
Siinä minä häntäkin rukoilin."
Sekään ei ole Suojärveläinen lisäys, sillä siihen löytyy jo Suistaman puolella vastine erään vaillinaisen kirjaanpanon säkeissä:[307]
— — —
"Sentähen on silmät sennäköiset,
Kun olen miehen nähnysiä,
Uron arvaeltusia.
— — —
Annas miekin mittaelen,
Mittaelen, määräelen,
Mie olen miehen nähnysiä,
Uron arvaeltusia."
Venäjän Karjalan laulutavasta antaa meille selvän käsityksen
Kantelettaren laitos, joka paraasta päästä noudattaa Latvajärven
Arhipan toisintoa,[308] Ainoasti "julman Juuttahaisen" epäilykset
Luojan tietojen ja näön johdosta ovat Lönnrotin monistelemat.
Kansanrunossa hän yksistään ihmettelee:
"Niin on sulla silmät suuret,
Kuin on eilisen Jumalan,
Niin on pitkät silmiripset,
Jonka maahan hautasimme."
Johon "Jumalan poika" vastaa:
"Sillä mull' on silmät suuret
Viikon katsoin syöjän suuhun,
Partahan palan purijan, j.n.e.
Leuoille[309] lesettelijän."