Ajatuksen tähän sovitukseen hän lienee saanut kolmannesta kansanrunon toisintomuodosta, jossa Luoja selittää silmiensä palon:[313]
"Kauan itkin kuollehia,
Kaipasin kaonnehia,
Katsoin kauan Luojan (!) suuhun,
Partahan palan purijan."
Vaikeampi on sanoa, mistä Lönnrot sai mainittuun vastaukseen kuuluvan kysymyksen (vv. 743-5):
"Mistä tieät Luojan kaulan,
Kuin on paksu, kuin on pitkä" j.n.e.
Itäkarjalaisia toisintoja ei Lönnrotilla vielä ollut käytettävänään ja on niissä kysymys hiukan toisenlainen. Tämäkin kohta siis todistanee, kuinka lähelle kansanrunoa Lönnrot omissakin muodostuksissaan vaistomaisesti osasi.[314]
Yksinomaan Arhipan laulutapaan perustuu Juuttaan valitus kahleen valmistuttua, ettei hän sitä saata mitellä omaan kaulaansa (vv. 789-790):
"Ei minun käteni käänny,
Eikä sormeni sopine",
sekä Jumalan pojan vastaus (vv. 795 — 6):
"Kääntyisi minun käteni,
Sekä sormeni sopisi."
Laulaja on nämät säkeet nähtävästi lainannut loitsurunoista, joissa ovat hyvin tavalliset hierojan sanat:[315]