Yhtäläisesti kuin Luojan surma-virsi Suomen Karjalassa ynnä Latvajärven Arhipan toisinnossa alkaa eräs Setukaisten Jeesu laul usein valituksella, että muuta kaikkea esitetään, vaan ei Jeesuksen kuolemaa. Mutta sitten runo ikäänkuin pyörtää takaisin sanansa ja poikkeaa aivan toiseen aineesen.[366]
Kaikki laulut lauletahan,
Ei mainita Maariata,
Kaikk' iloiset etsitähän,
Kuului, jo on Jeesus kuollut,
Ei jutella Jeesuksesta,
Maariakin maahan pantu,
Ei konsana Jeesus kuole,
Maariat' ei maahan panna.
Jeesus käy jokea pitkin,
Pyhä Maaria virran viertä.
Kuka vastahan tulevi?
Hepo vastahan tulevi.
"Terve ratsu rautakapjo,
Rautakapjo, pyöräkaula!
Vie Jeesus ylitse vetten,
Kanna Maaria kananen."
Hepo kielille paneli:
"En Jeesusta jaksa viedä,
Enkä ehdi Maariata.
Moision maa on kyntämättä,
Tekemättä työosani,
Säkä työss' on särkynynnä,
Rinta maalla rikkununna."
Jeesus soimasi hevosta:
"Kun hepo hävitetähän,
Suon reunahan surmatahan,
Karhu käyös kuopallensa,
Hukka tullos haudallensa."
Jeesus käy j.n.e.
Kirkko vastahan tulevi.
"Terve kirkko kultakatto,
Kultakatto, hopearisti!
Vie Jeesus" j.n.e.
Kirkko kielille j.n.e.
"Huomenn' on pyhänen päivä,
On tulossa armas aika;
Kaikki rahvas on ko'olla,
Papit paljon laulamassa,
Koulupoiat kukkumassa."
Jeesus kirkkoa kirosi:
"Tullessa pyhäisen päivän,
Ajan armon auetessa,
Ulos rahvas astukohon,
Yksin jääköhöt jälelle
Kirjamiehet kirkumahan,
Koulupoiat kukkumahan."
Jeesus käy j.n.e.
Härkä vastahan tulevi.
"Terve härkä keihässarvi,
Keihässarvi, ruumenvatsa!
Vie Jeesus" j.n.e.
Härkä vastasi hänelle,
Sarvenkantaja saneli:
"Mun on niskani ruvessa,
Sarveni on sammalessa."
Puhui Jeesus puolestansa:
"Valan sarville hopean,
Kullan sarvien välihin."
Härkä vei Jeesuksen ylitse,
Kantoi Maarian kanasen.
Jeesus lausui laupeasti:
"Kun härkä hävitetähän,
Keihässarvi surmatahan,
Keittäessä kiitetähän,
Syötyäkin siunatahan;
Suku suuri on ko'olla,
Lapset läsnä laulamassa,
Perhe penkeillä ilossa,
Muu väki pihalla vielä."
Päältä katsoen tämä runo tuntuu hyvinkin eheältä ja yhtenäiseltä. Mutta lähemmin tarkastaessa huomaa pian, että se on useammasta eri aineksesta kokoonpantu. Aivan ilmeisesti liikanainen ja luonnoton lisä on kirkko hevosen ja härän välillä vastaantulijana ja kantajaksi pyydettynä. Se onkin lainattu toisesta Setukais-runosta, jossa kuoleva neito pyytää, että hänet haudattaisiin Võnnun kirkkoon: "papit siellä paljon lauloit, kukuit paljon koulupoiat."[367]
Tartonmaan Võnnun[368] pitäjän nykyään luterilaisen, ennen katolisen kirkon mainitseminen[369] viittaa siihen, että ainakin tämä osa kreikanuskoisten Setukaisten Jeesuksen laulua on katolista alkuperää ja lännempää yli rajan levinnyttä. Sen päätöksen varmistaa myös koulupoikain nimenomainen esiintyminen eikä sitä vastustane pappien sinisen ja keltaisen puvun kuvaus useissa toisinnoissa, esim.[370]
Sis iks papi pallo laulva,
Pallo kuukva koolipoisi,
Tuleva sisse sinisärgi.
Kõndva kõlladse kasuga.
Jeesuksen lausumat tuomiot tavataan useammin irtonaisina runon lopussa, jolloin on vaikea kuivailla muun kuin härän niitä kuulemassa. Eräässä kirjaanpanossa, jossa härkä on vienyt Jeesuksen "Pietarin pesään", pyhän "kodan" (talon) kohdalle, Jeesus toivottaa, että härkää tapettaessa lapset laulavat pöydän takana, ja perhe pitää iloa penkin päällä, vaan hevosta hukattaessa kylän:
Penit iloa pitävät,
Sepelkaulat karkelevat;
vielä kirkon hän kiroo, etteivät siinä enää papit ja koulupojat, vaan:
Paarmat paljon laulakohot.
Lintuset livertäköhöt.
Viimeksimainittu kirous on muuten hyvin harvinainen, silloin kuin tuomiot runon lopussa julistetaan, vaikka vastaantulijana kirkko miltei säännöllisesti ilmaantuu. Tavallisesti on tällöin ainoasti hevosen ja härän kohtalosta kysymys. Toisinaan ei edes Jeesus ole lausujana, vaan härkä, joka hevosen kera kiistelee. Samanlainen sanakiista tavataan eri runona muualla Virossa. Vertailun vuoksi asetettakoon rinnan eräs Viljannin-puolinen kirjaanpano (B) ja vastaava kappale (A) Setukaisten Jeesuksen laulua.[371]