Nyt sä palat helvetissä,
Kiehuvassa kattilassa!
"Minut tulta tekemään,
Halkoja alle heittämään;
Käsketään panna yksi halko,
Panen sulle kaksi halkoa."
Että tämä virolainen Orja laul (A 9) on useammasta aineksesta kokoonpantu, ei osoita ainoastaan mainittu lisäys, joka selvästi johtuu muutamasta sadusta, missä paholainen..panee pojan hoitamaan tulta kattilan alla ja poika nähtyänsä, että siinä sisässä on hänen entinen ilkeä isäntänsä, vielä lisää halkoja alle. Myös isäntäväen ja orjan välinen keskustelu taivaassa kuuluu erinäiseen lyyrilliseen, runoon, jota on tavattu kaikkialla vironkielen piirissä, paitsi aivan kaakkoisimmassa osassa, Setukais-murteen alueella. Sen muoto ilmaantuu eheänä tuossa pienessä epämääräisessä ryhmässä (C), jossa se on runon alkuosana, esim. (C 24):
Peremees peremeheke,
Perenaene naesukene!
Maksa ära orja pallea,
Orja palka, vaese vaeva.
Kui sa ei maksa siia maani,
Siis sa tasud taevaesse,
Maksad Maaria majasse.
Siis sa käid käärid käessa,
Riiderulli kaindelasse,
Küünar pika puu peosse:
"Tule ori, võta oma,
Tule vaene, võta vaeva,
Suilene suurta tööda,
Päilene päeva palka!"
— "Ei ma taha taevaasse,
Kui sa ei maksnud seale maale,
Kus mu pihta piinatie,
Käevarsi vaevatie,
Kus mu küüsed külmetasid,
Kus mu varvad valutasid,
Sõrme otsad sõitelesid."
Tulli taeva peremees.
Mis tal siis seal alla anti,
Alla anti, ette panti?
Anti alla rauda tooli,
Panti ette rauda lauda,
Peale raudased koarikad,
Ühes tulda, teises tõrva,
Kolmandas koera ilada.
"Söö sina tulda, tõmma tõrva,
Korista koera ilada!"
Tulli taeva orjakene
— — kulda tooli — lauda — kullased koarikad:
"Söö sa kulda, joo sa metta,
Hammusta haljasta hõbedat!"
Isäntä isäntäiseni,
Emäntäinen naikkoseni!
Maksa pois orjan palkka,
Orjan palkka, vaivasen vaiva.
Jos et maksa tällä maalla,
Kyllä korvaat taivahassa,
Maksat Maarian majassa.
Silloin käyt kädessä sakset,
Vaatekääry kainalossa,
Kyynär pitkä puu pivossa:
"Tule orja, ota omasi,
Vaivanen vaivannäkösi,
Kesärenki työsi tulos,
Päiväläinen päiväpalkka!"
— "En minä tahdo taivahassa,
Kun et maksanut sillä maalla,
Kuss' olkapäitäni piinattihin,
Käsivarsia vaivattiin,
Kussa kynteni kylmettyivät,
Varpahani vaivan saivat,
Sormenpäitäni pakotti."
Tuli isäntä taivahasen.
Mitä siell' alle annettihin,
Mitä pantihin etehen?
Tuotiin alle rautatuoli,
Pantiin eteen rautapöytä,
Päälle rautaiset pikarit,
Yksi tulta, toinen tervaa,
Kolmas koiran kuolaa.
"Syö tulta, ryyppää tervaa,
Korjaa koiran kuolaakin."
Tuli orja taivaasen
— — kulta tuoli — pöytä — kultaiset pikarit:
"Syö kultaa, juo mettä,
Pure kirkasta hopeaa!"
Paitsi kaikille ryhmille yhteistä orjan ja isännän vastakkaista kohtelua taivaassa, ovat etelävirolaiseen säännöllisesti kuuluvia piirteitä: orjan nukahtaminen keskelle suota — harvoin Maarian mäelle kukkien keskelle (A 2, 6), joka on toisesta runosta lainattua; kahden (yhden ainoasti A 7) enkelin[398] ilmestyminen orjaa noutamaan sekä kolkuttaminen taivaan ovelle.
Neitsyt Maarian nimenomainen esiintyminen tässä todistaa, että etelävirolainen runo on jo katolisella ajalla muodostunut. Hyvin somasti kuvataan eräässä kappaleessa, kuinka enkelien orjaa tuodessa (A 9):
_Mari kedras keset tare,
Viskas maale villavakka,
Võtt ta valla suure ukse,
Läsk ta valla raske rampi.
Maaria kehräsi keskellä tupaa,
Viskasi maahan villavakan,
Otti auki suuren oven,
Päästi auki raskaan säpin.
Vanhanaikainen on myös taivaan oven sulkulaitos, ilman lukkoa ja avainta: sisäpuolelta auki työnnettävä sekä ulkopuolelta kolistettava, nähtävästi erityisellä kolkuttimella, joka välistä nimenomaan mainitaan olleen rautarengas (A 6-8). Tämän piirteen puuttuminen Tartonmaalla, jossa orja yksinkertaisesti viedään taivaasen (A 11, 12, 13; ainoasti keskimmäisessä lisäyksellä: Maari ema ukse kõrva), viittaa siihen, että etelävirolaisen runon syntymäpaikka on länsipuolelta sen aluetta etsittävä.
Yhdessä Pärnunmaan kappaleessa kuvataan tarkemmin, kuinka vetelä oli suo orjan leposijana (A 5):