Orjan asemasta on Viron kansalla valitettavasti ollut yllin kyllin aihetta laulaa ja se onkin synnyttänyt tämänaineisia runoja kokonaisen ryhmän, jota onnellisemman Suomen kansan ei ole tarvinnut omistaa. Vaan tutkimuksemme alainen runo koskettelee yleisempää isännän ja palkollisen välistä suhdetta ja on siitä syystä hyvin suomenpuolisiinkin oloihin soveltunut. Se on verrannollisesti suomenkielellä ollut enemmänkin suosittu laulu, sillä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa tavattavaa sataista suomalaisten kappalten lukumäärää vastaa t:ri J. Hurtin kokoelmissa vähän päälle kolmekymmentä vironkielistä kirjaanpanoa. Mutta sen sijaan, että edelliset ovat kaikki yhtä laatua, jakautuvat jälkimmäiset kahteen huomattavasti eriävään toisintoryhmään: etelä- ja pohjois-virolaiseen; etelävirolaisesta on vielä eroitettava omituinen toisen runon yhteydessä muodostunut osasto.

Jos viimeksi mainitun osaston heitämme tutkimuksen loppuun, niin jää tarkastettavaksemme 13 (A) eteläiseen[397] ja 9 (B) pohjoiseen ryhmään kuuluvaa ynnä 3 (C) epämääräistä kappaletta.

A. Pärnunmaa: Halliste 1. H. II. 5. s. 36 (Jos. Hurt n:o 20). — Karksi 2. II. 5. 306 (sam. 82). — 3. II. 5. 362 (sam. 38). — 4. I. 2. 138 (J. Tiidt 3 b). — 5. III. 5. 894 (M. Kõeva 1). — Viljanninmaa: Helme 6. IV. 3. 96 (G. Habicht 68). — 7. III. 6. 170 (J. Niilender 3). — 8. I. 5. 249 (E. Suidt 5). — Tarvastu 9. IV. 3. 177 (H. Kallas 1). — 10. II. 25. 776 (J. Trull 59). — Tartonmaa: Nõo 11. III. 10. 238 (H. Viera 12). — Palamuse 12. II. 27. 235 (H. Maasen 25). — Tõrma 13. III. 9. 241 (V. Part 5).

B. Viljanninmaa: Kolga-Jaani 14. III. 7. 961 (A. Pihlak 17). — Põltsamaa 15. III. 7. 481 (I. Võhrmann 1). — Tartonmaa: Laiuse 16. VL. 1887 s. 102 (G. Johannson 43). — Varsinais-Viro: Vaivara 17. II. 1. 53 (M. Ostrov ja O. Kallas 69). — Jõhvi 18. II. 1. 349 (sam. 503). — Lüganuse 19. II. 1. 615 (sam. 794). — Simuna 20. II. 38. 623 (J. Sepp 12). — 21. II. 53. 587 (H. Böckler 37). — Harjumaa: Jõelähtme 22. II. 17. 388 (H. Redlich 2).

C. Tartonmaa: Tartu 23. III. 21 480 (J. Siral 2). — Laiuse 24. VL. 1887 s. 34 (M. Ostrov 32). — Harjumaa: Kose 25. II. 37. 586 (T. Viedemann 103).

Etelävirolainen ryhmä (A), kuten näemme, rajoittuu löytöpaikkoihinsa nähden hyvin ahtaaseen alaan: Pärnunmaan kaakkoiseen kulmaan sekä Viljanninmaan eteläiseen kärkeen ynnä Tartonmaahan. Näytteeksi otettakoon pisin Pärnunmaan kappaleista (A 4), täydennettynä toisella melkein yhtäpitävällä kirjaanpanolla (A 3):

Sedä' i tää, ega' i mõista.
Kun ori une magasi,
Sulan vaene suigatelli, (3)
Suure suo, laia laane, (3)
Suure suo keskeelle,
Laia laane vaieelle;
Peenar pikka istepenki,
Sööta suuri söögilauda,
Mätas pehme pää alune.
Kägu tall kuksi käte pääle,
Lõukene lõua pääle,
Pääsukene pää pääle,
Sisask lindu silma pääle,
Peo lei pilli uule pääle, (3)
Kuule' s orja maasta tõusta.
Tulliv' katsi engeleta,
Võtiv' see orja õlale,
Kääniv' orja käte pääle,
Viisiv' orja taivaasse,
Maari kammerde lävele,
Looja suure usse suile.
Ori sääl linki liigutele,
Rauda rampi raputele.
Maari kammerist kõneli:
"Kes sääl linki" j.n.e.
Orja kuuli, kosti jälle:
"Ori linki" j.n.e.
Maari kuuli, kosti jälle:
"Tule sisse orjakene,
Istu kulda tooli pääle,
Kulda tooli, õbe õrre;
Küll said maale püstü kurta" (3).
Anti kätte saia tükü:
"Söö saia orjakene,
Küll said maale nälgä nätä."
Tuodi (3) kätte õlle toobi:
"Juo õlut orjakene,
Küll said maale vettä juvva" (3).
Keh mull perrä või tulesse?
Peremees perrä tulesse
Küünärpuu pikka peonna,
Perenaine sääl peränä,
Kanga paagi kannelenna.
"Tule ori, võta oma,
Tule vaene, võta vaeva!"
Orja kammerist kõneli:
"Pea esi peremeesi,
Pea esi perenaine,
Pea oma peene amme,
Kanna oma kalevese;
Jobap Maari mulle massi,
Taevas alli mull tasusi."
Maari kammerist kõneli:
"Tule sisse peremeesi,
Tule sisse perenaine!"
Andas ala tulda tooli:
"Istu tulda tooli pääle (3),
Tulda tooli, tõrva õrre."
Tuodi kätte tule toobi: (3)
"Juo tulda, tõmba tõrva,
Seni kui pada pantanesse,
Seni kui katelt kantanesse.
Sõs su pata pantanesse,
Sõs su katles kantanesse,
Latse perrä laavitesse,
Alge ala lõhutesse.
Kusa's massa orja vaeva,
Kusa's massa maa pääl,
Ega's anna alla taeva,
Nüüd sa keed katelen,
Nüüd sa põled põrguen."

En tiedä, enkä ymmärrä,
Kussa orja unen makasi,
Renki raukka uinahteli,
Suuren suon, laajan korven,
Suuren suon keskellä,
Laajan korven vaiheilla,
Piennar pitkä istuinpenkki,
Kesanto suuri ruokapöytä,
Mätäs pehmyt päänalainen.
Käki kukkui kätten päällä,
Leivonen leuvan päällä,
Pääskynen pään päällä,
Satakieli silmän päällä,
Kuhankeittäjä huulen päällä.
Orja ei kuule maasta nousta.
Tuli kaksi enkeliä,
Ottivat orjan olalle,
Käänsivät orjan kätten päälle,
Veivät orjan taivahasen,
Maarian huoneen kynnykselle,
Luojan suuren uksen suille.
Orja linkkua liikutti,
Rautahakaa raaputti.
Maaria huoneesta puheli:
"Ken siellä linkkua" j.n.e.
Orja kuuli, vastasi:
"Orja linkkua" j.n.e.
Maaria kuuli, vastasi:
"Tule sisään orjaseni.
Istu kultatuolin päälle,
Kultatuolin, hopeaorren;
Kyllin maalla seisten surit."
Annettiin käteen vehnänen:
"Syö vehnästä orjaseni;
Kyllin maalla nälkää näit."
Tuotiin käteen oluttuoppi:
"Juo olutta orjaseni,
Kyllin maalla vettä joit."
Ken perääni tulee?
Isäntä perään tulee,
Kyynärpuu pitkä pivossa,
Emäntä vielä perässä,
Kangaspakka kainalossa:
"Tule orja ota omasi,
Vaivainen vaivannäkösi!"
Orja huoneesta puheli:
"Pidä itse isäntä,
Pidä itse emäntä,
Pidä hieno paitasi,
Kanna oma verkasi,
Jo Maaria mulle maksoi,
Taivas harmaa korvasi."
Maaria huoneesta puheli:
"Tule sisään isähtä,
Tule sisään emäntä!"
Annetaan tulinen tuoli:
"Istu tulisen tuolin päälle,
Tulisen tuolin, tervaorren."
Tuotiin käteen tulituoppi:
"Juo tulta, särvi tervaa,
Kunnes pata pantanehen,
Kattila kannettanehen,
Sinut pannahan patahan,
Kattilahan kannetaan,
Lapset perään ladotahan,
Halot alle lohkotahan.
Et maksanut orjan vaivaa,
Et maksanut maan päällä,
Etkä antanut alla taivaan,
Nyt sä kiehut kattilassa,
Nyt sä palat helvetissä."

Parissa kirjaanpanossa on omituinen loppuliite (A 7, vrt. 12):

"Nüüd sa põlet põrkuenna,
Keet sa keeva katelenna!
Mu pannas tulda tegema
Alge alla heiteemma.
Kästas panna ütsi algu,
Ma sull pane paari algu."_