Viiteselitykset.
Alkusanat.
Kun Hilda Käkikosken Suomen historia nuorisolle tekijänsä kuoleman johdosta keskeytyi, eikä teoksen jatkajaa sen suunnitelman mukaan, minkä hän sille oli laatinut, ollut tiedossa, on Kansanvalistusseura päättänyt varhaisemman aikomuksensa mukaisesti ryhtyä jatkoksi mainitulle teokselle julkaisemaan Julius Krohnin "Kertomuksia Suomen historiasta". Tämä esitystapansa puolesta kirjallisuutemme mestariteoksiin luettava Suomen historia, jonka nyt professori Kustavi Grotenfelt on tarkastanut historiallisen sisällyksen puolesta ja kirjailija Helmi Krohn kielellisesti korjannut, sikäli kuin se nykyisen kielenkäytön kannalta on ollut tarpeellista, täyttää useampia tarpeita. Se soveltuu historiallista valistusta harrastavalle suurelle yleisölle ja myös historianopetuksessa käytettäväksi oppikirjan täydennyksenä; viime aikoina virinneissä itseopinnoissa se myös saanee suuren käytön. Näitä tarkoituksia varten kirja julaistaan pienempinä osina koulujen oppilaskirjastoihin hankittavaksi.
"Kertomuksien" jatkamisesta 17:nnen vuosisadan puolivälistä eteenpäin, mihin Krohnin teos päättyy, on neuvotteluja vireillä, mutta lopullisiin sopimuksiin ei niissä ole vielä päästy.
Kustantaja.
PIISPA MAUNU TAVAST.
1. Maunu Tavast piispana ja ihmisenä.
Kolmentoista virstan päässä Turusta on peninkulman pitkä ja puolen leveä saari nimeltä Kuusisto. Sen itä-kulmalla on kumpuinen niemi, joka muinoin oli luotona, ja kummulla on kaksi muurin rauniota pystyssä ynnä suuri joukko lohkareita hajallansa maassa. Nämä muurit ja lohkareet ovat ainoat jäännökset Suomen katolisten piispojen mainiosta asunnosta, Kuusiston linnasta, missä he muinoin elivät mahtavina ja loistavina, ja jonka muurit heillä monta kertaa olivat turvana, veristen venäläisten tai julmien juuttien hävitellessä maata. — Kuusistossa oli Turun piispoilla ollut kartano aina 1200 luvun lopulta asti, vaan itse kivilinna tornineen muurineen rakennettiin vasta v. 1431.
Silloin oli Turun hiipan kantajana Maunu Olavinpoika Tavast, kaikista Suomen katolisista piispoista kuuluisin; eräs muinainen historioitsija mainitsee hänen olleen jalon (magnus) ei ainoastaan nimeltä, vaan myös teoiltaan. — Maunu oli syntynyt v. 1357 Alasjoen (nyk. Tavastilan) kartanossa Mynämäen pitäjässä. Hän oli siis suomalainen syntyisin, niinkuin kaikki muutkin Turun piispat aina 14:nnen vuosisadan lopulta 16:nnen keskipaikoille asti. Samaten hän oli, niinkuin nimestä sopii päättää, oman maamme kasvattamaa sukua. Tavastit olivat Suomen vanhimpia aatelissukuja ja siihen aikaan kaikkein mahtavimpia ja rikkaimpia.
Suurisukuisella nuorukaisella oli silloin kaksi tietä tarjona: joko ruveta ritariksi tai sotaherraksi, tai antaa päänsä keritä ja vihkiä itsensä papiksi. Kumpikin tie taisi saattaa mainioksi ja mahtavaksi. Vaikka ei katsottukaan oikein sopivaksi, että korkeavirkainen pappismies tavoittelisi sankarin nimeä sotatantereella, niin oli hän kuitenkin kuninkaan neuvoskunnassa ritarin veroinen, ja hän saattoi hengellisellä voimallansa saada ylpeimmänkin herran niskat nöyrtymään. Maunu Tavast valitsi jälkimäisen tien. Käytyään koulua kotimaassa, hän läksi ulkomaille oppiansa lisäämään ja sai maisterin arvon silloin maailman mainiossa Pragin yliopistossa Bööminmaalla. Sitten oli hän jonkun aikaa silloisen Tanskan, Norjan ja Ruotsin yhteisen kuninkaan, Eerikki Pommerilaisen kanslerina[1] ja saavutti hänen suuren suosionsa, jossa hän aina edelleenkin pysyi. Sieltä hän kutsuttiin arkkiteiniksi Turkuun, jossa virassa hän oli jo v. 1410, jollei ennenkin, vaikkei siitä ole varmaa tietoa. V. 1412 kuoli Turussa piispa Bero Balk, ja hänen jälkeensä valitsi nyt Turun tuomiokapituli piispaksi arkkiteininsä Maunu Tavastin. Hän läksi, niinkuin tapana oli, Roomaan paavilta vahvistusta vaaliin saadakseen ja viipyi paluumatkallaan koko talven Parisissa, ja kävi sitten Tanskassa suosijansa Eerikki kuninkaan luona, joka otti hänet suurella kunnioituksella vastaan ja lahjoitti hänelle runsaita armonosoitteita.