Pianpa kuitenkin sai walitettawasti Myhrberg nähdä ja kokea kaikellaista, joka kyllä olisi saattanut sammuttaa kirkkaimmankin toiwon, jäähdyttää tulisimman innon. Pitkällisestä orjuudestaan turmeltuneina, käyttiwät itsiänsä Kreikkalaiset monella halweksittawalla tawalla. Heidän keskenään oli alin=omainen kateus ja riita, joka suuresti haittasi sodan käyntiä. Alttiiksi=antaumus ja sankarius oliwat melkein yhtä harwinaiset nähdä kuin walkea korppi tai musta joutsen. Omaisuutensa lahjoittaminen pyhän wapautus=sodan tarpeisin ei sattunut paljon kellekään mielehen. Awuksi rientäneet muukalaiset saiwat usein nälkää nähdä tai wäkiwaltaan turwautua, koska läpikuljettawien seutujen asukkaat eiwät tahtoneet antaa heille kyytihewosia eikä leipäpalaakaan muuten kuin rahasta, wieläpä ylenmääräisistä hinnoista. Sota=aseisin oli enin osa kansaa aiwan tottumaton; sillä Turkkilaiset eiwät olleet sallineet heille minkäänlaisia aseita. Aika ajalta oli aina käyty etsimässä kristittyin huoneet läpi, ja kowa rangaistus oli kohdannut jokaista, keltä määrättyä mittaa hiukkaa pitempi puukkokin sattui löytymään. Siitä syystä nyt kreikkalaiset soturit ampuessaan aina käänsiwät päänsä taaksepäin, peläten leimahdusta, taikkapa myös laukaisiwat pyssyjänsä, tukki lanteillaan! Kuinka usein luodit sillä tawoin sattuiwat satutettawaan, sen ymmärtää jokainen. Taisteluun he marssiwat aina suurella pauhulla ja urhoollisella huudolla; mutta, sodan alussa kumminkin, muutamain turbanien (Turkkilais=lakkien) näkö hywin pian ajoi heidät pakoon. Melkein ainoat Manner=Kreikkalaisista, jotka todellista urhoutta osoittiwat, oliwat Wuorelaiset, jotka suureksi osaksi eiwät olleet koskaan taipuneet Turkkilaisen ikeen alle, waan wuosisatojen kuluessa yhä käyneet pientä sissisotaa näitä wastaan, tilaisuuden tullessa myös omia kansalaisiaankin roswoellen. Näillä tietysti oli myös hywä harjoitus kaikkien aseitten käyttämisessä; mutta ne oliwat toiselta puolen niin wallattomat ja hurjat, että niistä wälistä oli yhtä paljon haittaa kuin hyötyäkin.

Surkean esimerkin heidän tawoistaan ja yleisestä kurittomuudesta sai Myhrberg pian tulonsa perästä tilaisuuden nähdä. Muutama nuori päällikkö, yksi Sulilainen (Sulin wuoriston asukas) seurassansa, tuli entisen paschan seraljin (naishuoneen) eteen, jota nyt kruuti=kellariksi ja patrnuna=tehtaaksi käytettiin, ja waati röyhkeästi sisäänpääsöä. Wartijain päällikkönä olewa upseeri, nimeltä Sass (hänkin Suomesta kotoisin), ilmoitti että sinne ei ollut kenenkään walta päästä ilman ylipäällikön luwatta. Kreikkalaiset, siitä huolimatta, koettiwat wäkisinkin mennä sisään, ja Sass, koska sitä estellessään sattui wähän tyrkkäämään Sulilaista, sai wimmastuneelta roswolta puukonpiston rintahansa, niin että paikalla kaatui knoliaksi. Asian laidan täydeksi kuwaamiseksi on wielä tarpeellinen lisätä, että kaupungissa olewat Sulilaiset, kun heidän kumppaninsa wangittiin, miehissä tarttuiwat aseisin ja wapauttiwat hänet jälleen.

Mainioin kaikista Missolonghiin siihen aikaan kokoutuneista Philhelleneistä oli englantilainen runoniekka Byron. Tulisen hänkensä koko innolla oli hän antanut Kreikkalaisten asiaan. Hänen suuret rikkautensa, jotka hän oli walmis alttiiksi antamaan, olisiwat, wiisaasti käytettäinä, olleet arwaamattomaksi awuksi. Mutta Kreikkalaisten toimettomuuden tähden jäiwät hänen hankkimansa kepeät wuorikanuunat y.m, enimmäkseen käyttämättä; heidän hillimättömyytensä tähden täytyi hänen jälleen hajoittaa se Sulilais=parwi (500 miestä), jonka hän oli palkkoihinsa ottanut ja hywillä aseilla warustanut. Kukin waan koki haalia itselleen niin suuren osan kuin mahdollista rikkaan lord'in muka loppumattomista aarteista, kilpaa imarrellen, walehdellen panetellen toisia, jopa petellenkin ja warastellen. Pettynyt toiwo masensi Byron'in mielen, wilustus mursi sielun tuskasta jo heikontuneet ruumiin woimat. Myhrberg saattui olemaan määrätty wartijaksi Byron'in huoneen portille, sinä iltana, huhtikuun 19 p. 1825, jona tuo "tuhaksi palanut tuliwuori" (siksi häntä M. nimitti) wiimein sammui.

Kaikki nämät ylläkerrotut asiat tekiwät Kreikkalaiset Myhrberg'ille, samoin kuin myös monelle muulle heille awuksi rientäneelle muukalaiselle, pian inhottawiksi. Myöhemmin sotaretkiltään kertoessaan hän aina heistä puhui aukarimmilla ylenkatseen sanoilla, ja päinwastoin kiitteli Turkkilaisia kunnon miehiksi. Mutta tämä mieli=ala ei kuitenkaan saattanut häntä hetkeksikään poislähtöä ajattelemaan eikä myös estänyt häntä haikailemasta hywiä Turkkilais=ystäwiänsä woimainsa perästä.

Akka tieltä käänteleikse,
Eipä mies pahempikana,

Myhrberg tiesi että noiden kurjain Kreikkalaisten lapset ja lastenlapset, jos wapaudessa saisiwat syntyä ja kaswaa, jo tulisiwat ihan toisenlaisiksi ihmisiksi, ja tämän wapauden puolesta oli hän walmis kaiiki woimansa ponnistamaan, wiimeisenkin werenpisaransa wuodattamaan.

Pari juttua löytyy, jotka mainitsewat Myhrberg'in olleen läsnä Missolonghin toisessa (keskimmäisessä) piirityksessä, joka kesti Huhtikuun lopusta Lokakuun keskipaikoille 1825. Tämä seikka on kuitenkin epäiltäwä. Toinen noista jutuista, niinkuin wasta saamme nähdä, ei nimittäin ollenkaan sowi tähän tilaisuuteen, ja toinen on yhtä mahdollisesti woinut tapahtua muualla. Se kumminkin on jokseenkin warma, että me jo kauan aikaa ennen piirityksen loppua tapaamme Myhrberg'in kaukana Missolonghista, Korean niemimaalla.

Siellä par'-aikaa koeteltiin saada säännöllisesti harjoitettua kreikkalaista sotawoimaa kokoon. Hämmästyksissään niistä woitoista, jotka Turkkilaisille awuksi rientänyt Egyptin sijaiskuninkaan poika Ibrahim oli saanut Euroopan tawalla ekseerattuin sotamiestensä awulla, tahtoi uyt Kreikan hallitus myöskin hankkia itselleeu samallaista wäkeä. Ewersti Jadwier sai näiden uusien pataljonain kokoonpanemisen ja harjoittamisen toimeksensa. Suurimmaksi osaksi täytettiin riwit wäkinäisellä rekryytin=otolla saaduilla Morean talonpojilla; mutta näille tueksi ja esikuwaksi pistettiin myös joukkoon muutama satamäärä Philhellenejä. Meidän Myhrberg sai sijansa hewoswäessä, taitawan Franskalaisen Regnault de S:t Angélyn johdon alla.

Tässä palwellessaan oli Myhrberg'illä paljon wastusta ja kiusaa kapraalistaan, raa'asta ja ylpeästä Albanilaisesta, nimeltä Boggaris, joka hänelle oli jostain syystä äissään ja yhä teki wääryyttä sekä wäkiwaltaa. Myhrberg, sotakurin waatimuksiin tottuneena, kärsi kauan kaikki, mutta wiimeinpä häneltä toki maltti loppui. Oltiin majassa muutamassa kylässä Kreikan lakealla tasangolla. Miehille oli hät'=hätää saatu sijaa katosten alle, hewoset seisoiwat lie'oitettuna ulkona. Hewosten sukimista warten piti, parempain kaluin puutteessa, suurella waiwalla poimia kokoon kuiwia heinänkorsia. Tämmöisen sukimen itselleen hankittuansa, alkoi Myhrberg juuri käydä työhön, kun Boggaris astui luoksi ja tempasi risuwihon hänen kädestään. Se laiskuri ei näet wiitsinyt waiwata itseänsä ulos kankaalle korsia keräämään. Myhrberg paiskasi häntä korwalle ja tuomittiin, ankaran sota=lain mukaan, kuolemaan. Mutta päällikkö, joka hänestä paljon piti, ehdoitti että tuomion täyttäminen, koska suuri tappelu pian oli odotettawana, jätettäisiin Turkkilaisille. Myhrberg pidettiin waan joku aika arestissa — matalassa, likaisessa sikoläätissä — ja muutettiin sitten toiseen eskadroniin (hewoswäen parween), ettei enää olisi wihollisensa wallan alla. Yhtähywin piti hänen edelleen aina olla waroillaan Boggarin kostosta, warsinkin tappeluissa, jossa ei niin tarkoin woi tietää mistä päin luodit lentää. — Joku aika sen perästä täytyi muutama kerta koko kreikkalaisen hewoswäen paeta wuori=ahtaita myöten. Yöksi pysähdyttiin jylhään kattilalaaksoon, joosa oli yltäkyllin heinitköä hewosille. Kootuista risuista wiritettiin walkeita, joiden ympärille käytiin loikumaan. Tietysti keräytyiwät samasta maasta kotoisin olewat mielimmin yhteen seuraan. Myhrberg'in, joka oli saapunut perille wähän myöhemmin, niin ettei löytänyt sijaa muiden tulilla ja jolla ei ollut omaa kansalaista yhtään, laittoi itselleen eri tulensa ja käwi sen ääreen lepäämään. Yht'-äkkiä lähenee mies, jonka Myhrberg, kun se tulen waloon astui, tunsi wihamiehekseen, Boggariksi. Pahaa aawistaen kawahti Myhrberg pystyyn ja weti pistolinsa wireesen. Mutta Boggaris käwi rauhallisesti tulen ääreen istumaan. "Älä pelkää mitään enää minulta", sanoi hän matalalla, synkällä äänellä, "en minä tee sinulle mitään pahaa. Minä näin äiti=wainajan unissani kolme yötä takaperin; siitä tiedän että mun täytyy kuolla. Sinun kanssas ei minulla enää ole mitään tekemistä. Onkos sulla liika leipäpalanen?" — Myhrberg jakoi wähät ewäänsä hänen kanssaan ja nukahti sitten täydessä turwassa; mutta Boggaris walwoi ja mietiskeli kaiken yötä. Aamulla, kun aiottiin matkaa jatkaa, nähtiin Turkkilaisia ylt'ympärillä kaikilla wuorilla; Kreikan wäki oli piiritetty. Muutamat päiwät wielä wiiwyttyään, siinä toiwossa että Turkkilaiset kenties joltakin paikalta pois lähtisiwät, täytyi heidän wiimein yrittää pujahtaa ulos werkoista. Käärittyänsä hewostensa kawiot oljilla, ettei kopina kowin kuuluisi, ajoiwat he yhtenä yönä hiljaa laakson porttina olewan kapean wuorisolan läpi, missä heidän ei sopinut muuten kuin peräkanaa kulkea. He oliwat melkein kaikki onnellisesti päässeet ulos näistä ahtaista, kun joku putoawan kiwen rasahdus taikkapa rautaaseen kilahdus herätti turkkilaisten wartijain uinailewan huomion. Hätämerkin annettuaan rupesiwat he ampumaan sinne päin mistä tuo ääni oli kuulunut — ja yksi niistä harwoista luodeista, jotka pimeydessä kohti käwiwät, kaatoi Boggarin kuoliaksi.

Paikkaa, missä nämät seikat tapahtuiwat, ei ole kertomuksessa mainittu; mutta silloisia tapauksia wertaamalla woimme jollakin luultawaisuudella päättää että taistelu, jonka täytettäwäksi Jadwier lykkäsi Myhrberg'in kuolemantuomion, oli tuo uljas, alusta wuotta 1826 tehty walloitusyritys Negroponten eli Eudoean saarta wastaau. Saatuaan wäkensä täyteen kuntoon, paloi näet Jadwier halusta osoittaa kuinka paljon etewämmät muka hänen ekseeratut riwinsä oliwat Palikarein (Wuorelais=roswoin) sikisoki taistelewia parwia. Kaikkein mielimmin hän olisi menntyt urhoolliselle Missolonghille awuksi, joka uyt jo kolmannen kerran kesti piiritystä. [Tällä erällä tämä linna, niinkuin tiedetään, wiimein joutui Turkkilaisten waltaan ja enin osa asukkaista surmattiin.] Mutta tie sinne oli niin pitkä ja seudut koko matkalla niin autioiksi häwitetyt, että Jadwier ei luullut wast'=alkajaisjoukkonsa kestäwän siinä kohtaawia suuria waiwoja hajoomatta. Sen sijaan hän päätti mennä Negroponten saarta, aiwan likellä Attikan rantaa, walloittamaan, josta Turkkitaiset yhä tekiwät häwitysretkiä mannermaalle. Onnellisesti päästiinkin weneillä salmen poikki, mutta kreikkalaisten rekryyttein tottumattomuus ja pelkurius ynnä myös Turkkilaisten yliwoima oliwat syynä että koko yritys kuitenkin meni tyhjäksi. Myhrberg'ille ei tullut tässä tilaisuudessa osaksi kuolema, johon hän oli tuomittu, mutta urhoollisuudella kestettyä waaraa ja siitä seuraawaa kunniaa sai hän runsain määrin. Gordon, joka historiassaan Kreikan wapautus=sodasta nimenomaan mainitsee että Myhrberg Negropontessa urhoollisuudellaan nosti yleistä huomiota, epäilemättä tarkoittaa sillä seuraawaa tapausta. Kreikan hewoswäki oli, waromattomalla innolla karattuaan Turkkilaisten päälle, joutunut pahaan pulaan. Jadwier'kin [Asia on tässä kerrottu Suomessa ja Ruotsitssa liikkuwan tarinan mukaan. Gordon'in historiassa kuitenkin on puhe siitä että Myhrberg'in lähin päällikkö Regnauld oli piiritetty.] oli piirityksissä wihollis=joukon keskellä, erotettuna omaisistaan, joutumaisillaan wangiksi tai surman suuhun. Sen huomasi Myhrberg, ryntäsi kuin ukkosen nuoli hänelle awuksi, otti päällikkönsä, joka oli pienenläntä mies, selkäänsä (hewoset nähtäwästi oliwat heiltä kaatuneet) ja kantoi hänet takaisin omien riwein turwiin. [Toisen kertomuksen mukaan oli Myhberg Jadwier'n wiskannut wälillä olewien wihollisten yli oman wäen luoksi.] Turkkilainen pascha, hämmästyneenä tästä sankariteosta, oli kieltänyt Myhrberg'iä tappamasta ja käskenyt että hän piti eläwältä otettaman kiinni ja tuotaman hänen eteensä. Mutta Myhrberg teki wänrikki Stool'in Swen Tuuwan tawalla, läimähdytti wapaaksi jääneellä oikealla kädellään niin hurjamaisesti ympärillensä, ettei Turkkilaisissa ollutkaan hänen kiinnisaajiansa. — Palkinnoksi uljuudestaan pääsi Myhrberg riwisoturista kerrassaan Jadwier'n ajutantiksi.