Näyttää siltä, kuin te olisitte huolissanne minun puolestani, mutta minä vakuutan teille, että se on turhaa. Kaikki käy täällä totuttuun tapaansa uhkaavista tiedoista huolimatta. Kuitenkin muuttaa täältä yhä useampia perheitä Hämeenlinnaan, monet ylioppilaatkin ovat jo lähteneet, ja suurin osa odottaa vain yliopiston sulkemista, josta jo niin kauan on huhuiltu, lähteäkseen kotiseuduilleen. Minäkin odotan sitä jännityksellä, vaikken enää tahdokaan uskoa mihinkään huhuihin, sillä joka päivä saapuu tänne mitä merkillisimpiä, toisiaan vastustavia tietoja.
Mieleni on nykyään ristiriitainen; toiselta puolen tahtoisin kernaasti lähteä kotiin, toiselta puolen on minusta sääli kesken lukukautta lopettaa luvut, joita tuskin on ennättänyt alottaa.
Täältä ei ole mitään uutta kerrottavaa kuin — sodasta. Sota on nykyään tunnussanana. Ei kenenkään kanssa voi enää järkevää sanaa vaihtaa. Yksin naisetkin puhuvat ainoastaan sodasta.
Olin vastikään eräässä seurassa, jossa naiset saattoivat minut ikuisella politikoimisellaan aivan raivoihin. Olen siinä määrin kyllästynyt siihen keskusteluaineeseen, että sillä voidaan ajaa minut pakosalle.
Lauvantaina viikko sitten läksi kaarti täältä liikkeelle. Useiden tovereiden kera me saatoimme heitä suksilla. Etujoukon kärjessä oli eräs nuori upseeri, joka näytti kovin kalpealta ja alakuloiselta. Mies parka ei suinkaan ajatellut sotaa, kun hän valitsi sotilasuran omakseen.
Kevät tekee täällä jo tuloaan. Jo viikko sitten olivat katukäytävät kuivat ja päivä päivältä lumi katoaa yhä enemmän itse kaduiltakin. Kun palasin kotiin Paciuksen konsertista, näin joka puolella säkeniä iskeviä ja narisevia rekiä. Nyt vasta muistuu mieleeni: enhän ole teille lainkaan kertonut tästä suurenmoisesta konsertista. 140 henkeä oli avustamassa! Varsinkin laulukappaleet miellyttivät minua. Neiti Indebeton ja Falkman lauloivat Kaarle kuninkaan metsästyksestä dueton, joka onnistui niin hyvin, että yleisö ei rauhoittunut, ennenkuin he lauloivat sen toistamiseen.
30 p. maaliskuuta 1854.
Rakkaat vanhemmat.
Niinpiankuin mahdollista lähden täältä, ehkä jo pääsiäiseksi. Varhemmin en voi matkustaa, sillä minun täytyy ensin saada muutamia kiireellisiä töitä tehdyksi. Rahaa matkaa varten on minulla enemmänkin kuin kylliksi, niin että minä hetkenä tahansa voin olla matkavalmis. Älkää siis olko huolissanne minun tähteni, kyllä minä täältä suoriudun.
Voikaa hyvin, rakkaat vanhemmat, sydämelliset terveiset kaikille.