[918] Kalev. r. 14 vv. 271-354.
[919] Vanh. Edda, Fafnismál v. 7.
[920] Völsunga-saga 1. 28. Tämä Sigurd'in alku-aikuinen luultu halpa sääty ja sukuperä mahtanee myös kuvastella Lemminkäisen äidin varoituksessa pojallensa, joka aikoo lähteä Kyllikkiä kosimaan: "ällös menkö, poikaseni, parempihin itseäsi!" niinkuin myös sankarin vastauksessa: "jos en ole kodiltani korea, suvultani aivan suuri, mä valitsen varrellani" j.n.e. (r. 11 vv. 69, 70, 75-7).
[921] Samoin Wäinä-mö, Wella-mo, Jouka-mo.
[922] Vertaa tähän rahainen arkku, täynnä kalleuksia, joka on Kullervolla mukana, silloin kun hän, veroretkeltä palatessaan, sisarensa kohtaa (Kalev. r. 35 v. 169).
[923] Völsunga-saga 1. 22, 23, 26. Myös färöläisessä laulussa (v. 19) Brynhild kehuu Sigurd'ia muita miehiä etevämmäksi, koska hänen kullattu rautapaitansa ja satulansa huikaisee kaikkia silmiä.
[924] Jälkimmäinen esim. v. K, Europ. s. 100.
[925] Mélanges russes IV. Lönnrot on kerran myös selittänyt Kalevan nimen venäläisestä golova- (pää-) sanasta johtuneeksi (Lyhennetyn Kalevalan selityksissä), Castrén vertasi sen turkkilaiseen álep-sanaan, joka sankaria merkitsee (Mythol. s. 251), Ahlqvist'in arvelun mukaan se kenties on liettualainen kalvis = seppä. (De Vestfinsk. språk, kulturord s. 52), Donner sen pani yhteen kaikellaisten sanain kanssa, jotka kalsketta ja kiiltoa merkitsevät (Suomi 1866 s. 169).
[926] Hyndlaliod v. 11.
[927] Schiefner, Mélanges russ. IV.