[1328] Vienalaisen Sampojakson keski-osa — Väinämöisen korjaaminen vedestä, Sammon vaatiminen lunnaiksi ja takominen — on Suomessa tuntematon ja, niinkuin vasta saamme nähdä, myöhempi muodostus.
[1329] Inkerin alueen luomisrunoissa muna joskus karskahtaa seitsemäksi, kahdeksaksi kappaleeksi; se on voinut antaa aiheen munien luvun enentämiseen siihen määrään. — Esimerkkeinä suomenpuolisesta luomisrunosta mainittakoot K. Krohn N. 15 Sotkamolta, Ahlqv. B N. 86 ILamantsista, Europ. G N. 410 Suistamolta. Vienankin läänistä on saatu muutamia samaa laatua olevia; mutta loppu on niissä aina erilainen. Jättiläis-hauki näet siellä nielee munan ja munijalintu, tässä kotka, vapauttaa sen hauin vatsasta samallaisen taistelun jälkeen, josta kilpakosinta laulaa. Tämä toisinto löytyy paraasta päästä vaan Uhtuen kylässä (esim. Lönnr. A II 9 N. 43) ja on nähtävästi erehdysmuoto, syntynyt kahden erirunon sekoittamisen kautta. Rajaryhmän eteläisemmissä kylissä, niinkuin yllä näimme, liitetään koko kilpakosinta Samporunoon. Muissakin varsinaisissa Samporunoissa on munijalintu Uhtuessa aina kotka; lieneekö tämä siksi vääntynyt tavallisesta sotkasta ja sitten nimensä kautta vaikuttanut tuon puheena-olleen sekoituksen, vai päinvastoin jälkimmäinen muodostus saanut aikaan munijalinnun nimen muutoksen muissakin runoissa, on vaikea varmaan päättää.
[1330] Muutamat laulajat ovat tämän maineen selittäneet "vilusilmäksi", arvattavasti itsekään tietämättä syytä siihen. Mutta "kyyttö" on sama kuin viiru ja viirusilmä on usein käytetty sana eteläisemmissä runoissa. Se onkin varsin sopiva nimitys Lappalaiselle, jonka silmät vaan ovat raollaan.
[1331] Boren. 1872 N. 118 Vuonniselta, N. 73 Sombärveltä y.m.; Europ, 1845 K N. 30 Suurjärveltä, H N. 89 b Suistamolta. Viimeksimainittu alkaa laulukiistalla, jonka jälkeen Joukamoinen tekee murha-yrityksensä. Tässä näemme siis luonnollisen selityksen niinen muutokseen. Muutenkin myös Vienan puolella on laulukiista liittynyt useihin Samporunon kappaleihin (välistä alkuun, välistä loppuun), vaikkei aina ole ampujan nimeen vaikuttanut.
[1332] Luomisruno, niinkuin se pohjoisissa toisinnoissa ilmaantuu, vastaa painetun Kalevalan koko 6:tta runoa, 1:stä värssyjä 179-244, 255-280 ja 7:stä alkua: vv. 1-8. Käsikirjoituksissa löytymättömät ovat osa jousen kuvausta VI: 29-34, 39-46, emon kysymys, ketä Joukahainen aikoi ampua, ja vastaus, vv. 101-114, samoin loppukeskustelu Joukahaisen ja äidin välillä, vv. 211-34, sotkan arvelu mihin laatisi pesänsä, I: 189-194, veen emosen uinti, vv. 245-62, paitsi pienempiä palasia.
[1333] Selityksissään Kalevalan uuteen painokseen (Litteraturbl. 1849 s. 16) hän sanoo "verrattomasti suurimman osan toisinnoista" olevan Väinämöisen puolella; tästä siis ei voine päättää muuta kuin että hänellä oli edes yksi siitä eriävä toisinto. Ihme on vaan että juuri se tai ne kappaleet niin ylen yleistä runoa, jota monta kymmentä toisintoa on tallella, ovat tietymättömissä. Kenties lienee lupa olettaa, että Lönnrot ei perustanut muutostaan runoon, vaan johonkuhun kuulemaansa suorasanaiseen selitykseen (satunnaiseen erehdysmuotoon).
[1334] Saman ajatukseni löysin myös Ursin'in kirjasta: Den homer. frågan s. 56, ja reunamuistutuksesta Gottlund'in kappaleessa vanhaa Kalevalaa, joka nyt on minun hallussani.
[1335] K. Krohn N. 588 Kiannalta. Siinä Pohjolan emäntä korjaa itkevän Väinämöisen vedestä ja lähettää kotiin. Olisiko tämä vienalaista kehitystä välittävä muoto vai lieneekö siihen vaikuttanut joku idästäpäin kuultu runo? Pohjolan pojaksi sanotaan ampuja myös yhdessä sen puolen toisinnossa (Lönnr. A II 9 N. 12), joka on saatu Kellovaarasta, runo-alueen itäisimmältä rajalta, mutta laulajan isä oli muuttanut sinne Ponkalahdelta, aivan Kiannan rajan läheisyydestä. Toinen on siis epäilemättä toiseen vaikuttanut.
[1336] Suojärveltä, Basilier'in kok. N. 82.
[1337] Esim. Sirel. V N. 195, Suistamolta, Europ. I N. 4 luultavasti Tulemajärveltä.