[1338] Boren. 1872 N. 118 Vuonnisesta, Lönnr. A II 5 N. 8 Lonkasta.
[1339] Boren. 1871 N. 111, 112, Bern. N. 27. Samallaisen muodostuksen Lönnrot myös toi Kellovaarasta (A II 9 N. 12) ja siinä Väinämöinen vastaa samoilla epätoivoisilla sanoilla, joilla joskus Lemminkäinen Ilamantsissa: "Ei ole miestä mennehessä, urosta uponnehessa". Huomattava on viimein, että Rajaryhmän Samporunot usein, samoin kuin monet Lemminkäisen virret, alkavat: Lähteäksensä käkesi lankoihinsa Luotolahan y.m. ja että Väinämöistä, niinkuin usein Lemminkäistä, etsitään: talvella lylyn livulla, kesällä venoin kepein. Tässä Rajaryhmässä esiintyvät lisät ovat kuitenkin luultavammin vasta myöhemmin sekaanpantuja, kun jo runo Lappalaisen ampumisesta oli saanut muotonsa, Mutta ne yhtähyvin todistavat taipuvaisuutta aineksia Lemminkäisen virrestä tähän sekoittamaan.
[1340] Pohjanmaalla Kajaanin kulmalla on myös muutamia tääntapaisia toisintoja, osoittaneeko sitten itäistä vaikutusta, vai lieneekö päinvastoin siinä vienalaisen muodostuksen itu.
[1341] Ganand. Myth. s. 23.
[1342] Europ. G. 631, 646.
[1343] Esim. Ahlqv. B 150 Ilamantsista.
[1344] Lönnr. Q N. 12 Enolta, N. 251 luultavasti Kerimäeltä. Tämä taru on nähtävästi yhteydessä sen käsityksen kanssa että tyynet vireet veden seljillä ovat Väinämöisen veneen jälki. Pohjanmaalla ilmaantuu toinen, luultavasti myöhempi, muodostus, jossa sama akka tahi vaka vanha Väinämöinen itse lakaisee laineita, jolloin rikka tarttuu luutaan, ja kun hän sitä hampain pois tempaa, hammasmato syntyy.
[1345] Esim. Europ. H. N. 65 Suistamolta, Gottl. N. 601 luultavasti Savosta.
[1346] Lönnr. A II 8 N. 16. Yllämainitut värssyt itsekin ilmautuvat Vienan puolella useissa luomisrunoissa, mutta enemmän uudemmissa keräelmissä, niin että ovat vähemmin todistavaiset. Joskus sanotaan myös hevonen Vienan luomisrunoissa olkiseksi, samoin kuin muutamissa toista ainetta olevissa Inkerin runoissa, joista se lieneekin tänne tullut.
[1347] Koko sekin lisäseikka tavataan melkein yksistään Vienan läänissä, Suomen puolella ainoasti muutamissa Suistamon runoissa, mutta tämän seudun laulu on ylimalkaan saanut voimallisen vienalaisen vaikutuksen viime vuosisadalla sinne Himolasta muuttaneen mahtavan runonlaulajan ja tietäjän Hoschkasen kautta, joka oli käynyt Vienassakin opissa.