[1348] Vertaa näitä jälkimmäisiä s. 123, 158.
[1349] Alkuperäisessä tarullisessa muodossansa tavataan tämä runo nyt enään ainoasti Virossa, Inkerissä ja Viipurin läänin eteläisimmissä pitäjissä. Suomessa on yleisempi tuo toisinto, jossa munasta kaloja t. hylkeitä syntyy (joku ainoa myös Virossa ja Inkerissä). Samalla lajilla on siitä toisinnosta, jossa saari syntyy maailman sijasta, Suomesta melkein yksistään saatu myöhempi muodostus, joka siihen Saaren neidon kosinnan liittää. Täten on runon tie aivan selvä. Länsi-Suomessa mahtoi ennen aikaan olla pohjoisen tapainen toisinto, jonka unohduttua sitten virolais-inkeriläinen tunkeutui Savoon ja Pohjanmaalle saakka. Leviämisen näin tietoon saatuamme, voimme siitä tehdä johtopäätöksen toiseen seikkaan nähden. Kaikissa Pohjanmaan ja Savon kappaleissa lintu munii laivaan, samoin myös useimmissa viipurilaisissa, mutta harvoin Inkerissä ja Virossa. Siellä muna tavallisesti lasketaan vuorelle, saarelle, niemelle, mättäälle t. pensaasen. Joskus lisätään vielä että mainittu munimispaikka on meren keskellä. Löytöpaikoista päättäin tämä muodostus on vanhempi ja samassa hyvin yhtäläinen pohjoisen kanssa, missä lintu munii Väinämöisen polvelle, joka on kohounut mättääksi t. saareksi. Laiva on mahdollisesti tullut tähän venäläisistä luomistaruista; mutta melkein enemmän luultava on että tässä piilee kaukainen, hämärä kaiku pohjoisempana tunnetusta Sampo-runosta. Muna näet vierähtää veteen sen kautta, että suuri pohjais-tuuli kallistaa laivaa (joskus pesääkin). Yhdessä virolaisessa toisinnossa (s. 158) munijalintu on Pohjan kotka ja häneltä pesästä varastetut munat viedään laivalla. Toisessa virolaisessa laiva laskee pohjoseen, jossa Pohjan noita nostaa tuulen ja kaataa sen (Kreutzw. Myth. u. Mag. Lied. N. 4). Yhdessä Länsi-Inkerin runossa (Törneroos N. 164) lintu kaataa laivan, yhdessä Sakkulasta saadussa muniva lintu tulee Lapista, silmät siiven alla (Ahlqv. A N. 257).
[1350] S. 192, 204, 205, 207, 218, 228.
[1351] S. 298-301.
[1352] Finsk Mythol. s. 300.
[1353] S. 194, 197, 220.
[1354] Uudessa Kalevalassa on munijalintu kotka. Tämä perustuu pää-asiallisesti vaan yhden Vienan kylän, Uhtuen, laulutapaan.. Sen selitystä katso s. 383.
[1355] Vepsäläiset sanovat pääskysen nimellä Jumalan lindiine l. Sarak linduine (Ahlqv. Anteckn. i Nord-Tschud., Finsk. Vetensk. soc. förh. T. VI s. 59, 61). Mutta Sarakka on Lappalaisilla se naishaltija, joka kaikkein elävien syntymisestä pitää huolen. Kenties siis voinee tästä päättää että Vepsäläisilläkin on ollut samanmuotoinen luomistaru kuin Virolaisilla.
[1356] S. 334-9.
[1357] Arvelu 196:lla sivulla uhriksi käytetyistä munista tuskin pitänee paikkansa.