[1478] N 578 b.
[1479] Boren. 1872 N 113 Vuonnisesta.
[1480] Painett. toisint. N 34.
[1481] S. 304.
[1482] Samoin lauletaan vielä Länsi-Inkerissä Ukonjuhlassa, vilja-onnen saamiseksi, erästä Porkan tuomaa runoa Sampsa Pellervoisesta.
[1483] Vanh. Kalevala II s. 315.
[1484] S. 151-4, 374.
[1485] Vähemmin varmat ovat vaan suomenpuolista äännöstapaa osoittavat muodot aura (Lönnr. A II 3 N 40 Vuonnisesta v. 309, Bor. 1872 N 79 v. 96 Venehjärveltä) ja taula (hyvin monessa kappaleessa, mutta toisissa myös takla), sillä ne voivat olla Suomessa käyneitten laukkukauppiaitten yritys saada laulunsa suomalaiselle laulattajalle helpommaksi ymmärtää.
[1486] S. 267.
[1487] Edellinen ainoasti Lönnr. A II 6. 55 Tsenan Kettuselta, jälkimmäinen Lönnr. A II 3. N 40 Ontrei Maliselta, 5. 21 Lonkasta. Vermlannin kappale on liian vaillinainen, että siitä voisi antaa vakuutta. — Epäilemättä myöhempiä, vienalaisia lisäyksiä ovat: kaivaminen 9 sylen syvään, jo mainittu nukuttaminen auringon avulla (molemmat Luojan surmavirrestä, vert. sekä Pohjanmaan ja Suomen Karjalan että Inkerin toisintoja tätä runoa), sekä salpaaminen 9 lukon, 10:n takasalvan taa (Hannus Saarelaisen surmaballadista, jossa neito istuu samoin lukittuna. Hannus sitten, niinkuin Väinämöinenkin joskus, liuvuttaa lukot sian lihalla, luikahuttaa voilla taikka kastaa kaljalla saranat, ukset oluella), — turhat yritykset saada Sampo nostetuksi näkyvät myös vasta Vienassa tulevan lisään. Siinä tapauksessa ne tuskin voinevat olla muistoa Hammarsheimt'istä (vert. s. 268), vaan mahtavat olla lainatut eräästä venäläisestä laulusta maailman kyntäjästä, missä useat uroot turhaan yrittävät hänen auraansa kohottaa (esim. Hilferding p. 159, 438 y.m. m.).