[1518] Gottl. N 744.
[1519] Arvidss. C II N 22 Vinger'istä Räisäseltä.
[1520] S. 138.
[1521] Esim. Groundstr. N 9 Konnun kylistä, Saxb. N 737 Vuoleelta, Ahlqv. A N 163 Pyhäjärveltä.
[1522] Länk. P III N 1 a, 1 b Narusista, 1 c Soikkulasta.
[1523] Merikin luultavasti kuuluu samaan käsityspiiriin; ainakin vetiset sadepilvet indo-eurooppalaisissa taruissa usein kuvataan meriksi.
[1524] Kuhn, Die Herabkunft d. Feuers. Mordvalaisillakin on tähän vivahtava taru, hyväin haltijain synnystä (s. 194). Hyvin selvästi ilmautuu tämä käsitys eräässä suomalaisessa tulen synnyssä (Becker N 27) jossa näemme seuraavat värssyt: "Tuli läikkyi taivahasta, Ilma kääntyi kehrän päällä, Otuksia suettaessa, Eläintä luotaessa." Huomaa tässä kehrän kääntyminen, joka muistuttaa indo-eurooppalaisesta tulen kirnuamisesta, ja runon lopussa lauletaan meilläkin nimen-omaan, että Väinämöinen tulta kirnusi.
[1525] Esim. Lönnr. A II 5 N 49 Vuonnisesta. Luultavasti sama laulaja on ne värssyt myös sovittanut koiran lukuun, arvellen mikä mahtanee estää metsästäjän apulaisen vainua (N 38). Ulkopuolella tätä yhtä kylää ei ne tietääkseni ilmaunnu ja ovat siis vähän epäiltävät, mutta tuntuvat kuitenkin kovin tarullisilta satunnaisiksi.
[1526] S. 204, 337-8.
[1527] S. 248. Vertaa myös Liettualaisten tähän kuuluvaa tarua (s. 328), jossa nähtävästi ennen on ollut Thor sankarina.