[1538] Sitä löytyy parikymmentä kappaletta, esim. Vienan läänistä Topel. vanh. run. I s. 27 Tsenasta; Suomesta Europ. G N 632 Ilamantsista, Lönnr. S N 258 Iisalmesta.
[1539] Enemmän kuin tusina kappaletta, esim. Vienan läänistä Lönnr. A II 6 N 76 Arhipalta; Suomesta Topel. käsikirj. N 46 Kemistä viime vuosisadalta, Becker Tur. Viikkosan. 1820 N 11 Pohjanmaalta, Europ. G N 642 Ilamantsin parhaalta laulajalta Mekrijärven Sissoselta.
[1540] Veneenteko on siihen kuitenkin aina liitetty. Siitäkin erillään se tavataan ainoasti yhdessä Länsi-Inkerin auringon-etso-runossa (Groundstr. N 9 b Hevaajoelta). Jumalan ainoa poika tulee Väinölään ja saa akalta kuulla Väinön jo olevan haudassa, kuuset kulmaluilla. Hän herättää kuitenkin Väinämöisen ja saa tietää missä aurinko on piilossa. Taivaan vankeus Väinölässä tekee kuitenkin tämän runon epäiltäväksi; luultavasti on se, mikä Vipusta koskee, pohjoisesta tänne eksynyttä kaikua.
[1541] Europ. G N 103 Ilamantsista. Tähän myös kuuluvat Salmin kihlakunnasta ja Aunuksesta saadut sekavat runot ja tarinat, joissa Väinämöisen kosinnan joukkoon on pantu hämäriä, Vienan rajakylistä saatuja muistoja Vipusesta, Sampo-retkestä ynnä muusta. Näistä löytyy erityistutkimus Valvojassa 1883 ss. 466-70, johon viittaan halullisia tutkijoita. Tässä näiden erehdysmuotojen selvittäminen, joita ei painettuun Kalevalaan ole otettu, olisi tarpeeton.
[1542] Se vastaa koko 17:ttä runoa ja 18:n värssyjä 101-44. Se on tässä liitetty yhteen Tuonelassa käynnin kanssa, joka sovitus perustuukin kansan laulutapaan parissa Venäjän Karjalan kylässä, mutta on ylen harvinainen (Topel. vanh. run. III s. 20 Akonlahdelta, Boren. 1872 N 188 Repolasta). Tuonelassa käynnin oikea paikka tulee vasta selitettäväksi. Muuten ovat vielä painetusta Vipusen runosta poisluettavat: Vipusen manaus r. 17: 157-504, joka on erinäinen loitsu; Pellervoisen venepuun etsintä r. 16: 1-100, jota ei koskaan tapaa tässä yhteydessä; yhdistys-sanat, jotka Tuonelassa ja Vipusessa käynnit yhteen liittävät r. 17: 1-8, nähtävästi Lönnrot'in omia; Vipusen luetteleminen mitä kaikkea hän aikanaan on syönyt r. 17: 108-12, suurimmaksi osaksi Kojosen pojan runosta; Vipusen laulun voiman kuvaus r. 17: 533-72, kokoonpantu sieltä täältä poimituista palasista. — Paitsi sitä on huomattava, että muutamat kohdat, vaikka kansa ne tässä yhteydessä laulaa, ovat ylen harvinaiset ja siis satunnaiset. Semmoisia on veneen rakentaminen Vipusen vatsassa, jolla Väinämöinen sitten soutaa suolia myöten. Itsestäänkin jo näyttää oudolta, että Väinämöinen, joka juuri veneenteossa tarpeellisten sanain haulla on siihen pulaan tullut, nyt ilman mitään muuta apua saa purren valmiiksi. Tämä paikka löytyykin vaan parissa epäiltävässä kappaleessa, joissa Vipusessa ja Tuonelassa käynnit ovat sekoitetut, niin että Tuonen neito Väinämöisen nielee (Lönnr. A II 9 N 39 Uhtuesta, Cajan N 27 ja 44 luultavasti samasta paikasta). Myös nuot Vipusesta ihmis-syöjän tekevät säkeet; "jo olen syönyt 100 miestä, tuhonnut 1000 urosta" löytyvät vaan kolmessa runokappaleessa (Topel. vanh. run. I s. 27 Tsenasta, Sjögren Q N 43 Vuokkiniemeltä ja A II 5 N 24 Lonkasta), mutta käytetään usein Vienan läänissä Päivölän virressä niistä karhuista ja susista, jotka pitoihin menevälle Lemminkäiselle surmaa uhkaavat. Ne ovat siis nähtävästi Vipusen runoon ainoasti eksyneet.
[1543] Vienankin alueella puuttuu joskus nieleminen. Suomessa on se havaittu kahdessa runokappaleessa, mutta toinen on Kiannan Hietajärveltä, jossa Vienan puolelta muuttaneita kreikan-uskolaisia asuu (Europ. K N 99), toinen ihan rajalla olevasta lutherilaisesta talosta ja siis myös varmaan idästä tullut (K. Krohn N 589). Tähän tulee lisäksi kaksi epäluulon-alaista. Toinen on Ilamantsista, rajan läheisyydestä (Europ. G N 103); siinä Väinämöisen jalka horjahtaa herätetyn Vipusen suuhun, joka tahtoi polven poikki purra. Tämän jälkeen valitettavasti seuraa loma, niinkuin monesti Europaeus'en käsikirjoituksissa, niin ettei voi saada varmaa tietoa lopusta. Luulisi vaan, että, koska Vipunen ainoasti "tahtoi" purra, se arvattavasti ei onnistunut. Mahdollista kuitenkin on, että tässä olisi vienalaista vaikutusta, jota myös Vipusen nimi Antervo viittaa. Toinen on Topelius'en käsikirjoituksissa N 46 samassa paperissa tiettävästi Kemistä saatuin runoin kanssa. Tässäkin Väinön jalka "vaapahtaa" Vipusen suuhun. Jatkoa ei voi nähdä, koska lehden loppu on poisrevitty, mutta seuraavalla sivulla olevasta Luojan surmasta on jo niin suuri osa tuossa poisrevityssä palassa, että nähdään edellisen runon ei olleen tarpeeksi pitkän, voidakseen myös sisältää nielemisen ja vatsassa takomisen. Poisrevitystä palasesta vielä jääneet muutamain värssyin alkupuustavit eivät myös semmoiseen jatkoon sovellu.
[1544] Semmoisissa kuin Borenius'en y.m. 1870-luvulta.
[1545] Lönnr. A II 5 N 24 Lonkasta.
[1546] Boren. 1871 N 101, Lönnr. A II 6 N 76.
[1547] Boren. 1871 N 69, Lönnr. A II 3 N 62. Jyrin poika Iivana (Bor. 1872 N 84) oli jo saanut siitä kolmannenkin muodon "Ankervoisen", samoin kuin myös oli vääntänyt värssyn "Vatsassa Vipusen vanhan" mielettömäksi: Vatsassa Vipusten varsan.