[1548] Tästä taas, nähtävästi alkusoinnun vaikutuksesta ("kadonnut" sanan vuoksi), on tullut Vipusen nimi Kantervo, joka vaan löytyykin kolmessa kappaleessa, kahdesta likekkäin olevasta Vienan läänin kylästä.
[1549] Antero-muoto tavataan 19:ssä kappaleessa, Antervo 13:ssa, Ankervo ja sen johdannaiset ainoasti 10:ssä. Että Vipusella on sekä ristimä- että sukunimi, ei ole mitään outoa; niinhän myös Kojosen poika aina mainitaan ristimänimillä: Iivana, Ignaatta t. Iivari. Sivumennen olkoon mainittu, että Vipusen sijasta kahdessa runokappaleessa on Anterus Vironen. Tämä tulee siitä, että loitsijaa, joka osaa pukeutua kaikellaisiin haamuihin, (sillä aikaa kuin hänen oma ruumiinsa arvattavasti makaa ikäänkuin kuolleena "lovessa") saa Lappalaisilta nimen Viroladsch, Suomalaisilta Virolainen (Castréns Resor o. Forskn. I s. 29).
[1550] Ainoa poikkeus on tuo ilamantsilainen (Europ. G N 103), jossa myös mahdollisesti löytyy toinen Vienalaista vaikutusta osoittava seikka: vatsaan nieleminen.
[1551] Nielemisen myöhemmyys tekee myös tietysti tyhjäksi Vipusen runon vertaamisen Vogulien ja Tatarien sentapaisiin tarinoihin (S. 213, 223); jälkimmäinen vertaus on vielä mahdottomampi, koska Ilmarisen joutuminen kalan vatsaan on aivan yksinäinen erehdysmuoto, vert. Valvojaa.
[1552] Luulisi siinä olevan likeisenkin yhteyden, koska Vipunen painetussa Kalevalassa mainitaan vanhaksi Kalevaksi. Mutta tätä nimeä en ole löytänyt ainoastakaan käsikirjoituksesta ja jos se olisikin otettu jostain nyt kadonneesta, niin se, yksinäisenä kuin on, ei ansaitsisi huomiota. Se olisi vaan satunnainen lisäys, lainattu Kullervon-runosta, samoin kuin yhdessä Vipusen toisinnossa tavataan samasta lähteestä tullut sana kalkki. Kummassakin tapauksessa olisi alkusointu (kadonnut-sanan tähden) ollut vaikuttamassa.
[1553] S. 230, 235, 296.
[1554] Esim. Lönnr. S N 220 Kesälahdelta, Ahlq. B N 230 Ilamantsista.
[1555] Europ. G N 642, ja pitkä vihko 3 s. 2.
[1556] Lönnr. A II 2 N 3 Akonlahdelta, Boren. 1872 N 97 Vuonnisesta ja N 140 Luvajärveltä (Akonlahden läheisyydestä).
[1557] Esim. Lönnr. A II 6 N 2 Uhtuesta, josta kylästä melkein kaikki muutkin samallaiset ovat kotoisin.