[1608] S. 319. Sadkon laulun esikuvana näkyy olleen indialainen tarina (Stasov, venäl. epill. laul. synty, Vesti Europy 1868 III s. 23) Somadevassa, jossa kerrotaan, että Viduschaki lähtee kaupalle merelle, laiva tarttuu johonkin, Viduschaki lasketaan mereen, Agni jumalan miekka kädessä, ja hakkaa kiinnipitävän jättiläisen jalan poikki.

[1609] Muutamat ovat vasta pohjoisessa lisään keksityt: sulhasten ja neitoin asettaminen laivaväeksi, joka Inkerissä on harvinainen ja mainesanoista päättäen selvästi kaikua osaksi Ilamantsista, osaksi Vienasta asti. Myöhempiä lisäyksiä ovat niin-ikään vauhdin kuvaus (hyvin harvinainen Inkerin alueessa) ja erilaisten vesien kulkeminen. Mihinkä itse veneretki oikeastaan kuuluu, siitä tulee vasta puhe.

[1610] Siitä syystä pohjoisessa toisinnossa kielet enimmiten otetaan Hiiden immen t. emännän t. Kalevan neidon hiuksista, naulat välistä Tuonen ohran okaista (esim. Topel. vanh. run. I s. 30 Kemistä, viime vuosisadalta).

[1611] Se ilmautuu kuitenkin hyvin laajalta: Vienassa, Pohjanmaalla, Ilamantsin seudulla, Aunuksessa ja Savossa. Siihen liittynyt hevosen haku ei molemmissa viimeksimainituissa maakunnissa ilmau, josta myös näkyy että se on myöhempi lisäys.

[1612] Esim. J. Hurt Setumaalta N 21, Matson Järvamaalta N 9, Kallas S N 8 luultavasti Saarenmaalta.

[1613] J. Hurt Sangasten pitäjästä I N 71.

[1614] S. 227.

[1615] Paitsi pieniä sipaleita kanteleen synnystä on vaan tietoa yhdestä ainoasta täydellisestä kappaleesta Väinämöisen soitantoa, nimittäin tuosta Fählmann'in suoranaisesti ja Saksaksi esiintuomasta (s. 185), joka osaksi tuntuu olevan "laitettu" ja alkuperäiseenkin muotoonsa nähden kaikua Suomen pohjoisesta toisinnosta, luultavasti tullut Virossa majailevain suomalaisten soturien kautta (esim. kyynelten vieremistä ei koskaan nähdä eteläisessä toisinnossa). Pienemmät katkelmat ovat pää-asiallisesti inkeriläisen tapaiset, vaikka niissäkin, niinkuin näimme, on seassa vaikutusta pohjoisesta.

[1616] Katso F. Kanitz Donau-Bulgarien I s. 47.

[1616] Ur vår tids forskning, V. Thomsen, Ryska rikets grundläggn. gen. Skandinaverne s. 20-2.