[1658] Puuttuu kuitenkin joskus Vienan läänissä.
[1659] Silloinkin, kun tämä on toiseen vaihdettu, on joku jälki siitä jäänyt, tavallisesti lumien t. rakeitten rukoileminen.
[1660] Europ. G N 655 Ilamantsista. Se on nähtävästi väännös Lemminkäisen teosta Päivölään mennessä.
[1661] S. 304. Kosittavan tytön tulo pojalle kyyhkysen (alkuaan kenties kyyn, vert. Päivän päästö-runoa) t. käärmeen muodossa voisi olla tullut samasta venäläisestä tarusta.
[1662] Esim. Lönnr. A II 6 N 39 Jyvälahdelta.
[1663] Sen kohdan on Lönnrot siirtänyt Ilmarisen toiseen kosintaretkeen, r. 38: 249-86. Tästä runosta ovat kuitenkin ainoasti vv. 253-6, 279-86 otetut, muut kaikki erilähteistä lisätyt. Puheen-alaisen paikan synty tulee selitettäväksi edempänä yhdessä Kojosen pojan runon kanssa.
[1664] R. 18; 451-62. Lähinnä seuraavan Väinämöisen vastauksen näkyy Lönnrot itse sovittaneen tämän mukaan (vert. Europ. G N 22 Repolasta). Muutamissa Vienan rajalla olevissa Aunuksen kylissä tavataan toinen, siihen vivahtava lisäys: Ei sovi sotoa kaksi yksille yötulille, Eikä kahta nuorta miestä yhtä neittä kosjomahan. Esim. Boren. 1871 N 17 Seljistä, 1872 N 169 Kellovaarasta.
[1665] Nämät nimitykset ovat päämaineina niissäkin harvoissa kappaleissa, joissa Pohjola on tullut lisään; — toisessa näistä nähdään vielä Väinöläkin muiden rinnalla!
[1666] Kaikkein useimmin ei ole kumpaakaan paikan-osoitusta, vaan on hän linnan vartija, suuri koira y.m. Ilamantsissa nähdään parissa kappaleessa Hiiden vartija.
[1667] Lönnr. A II 3 N 45, Boren. 1872 N 117, 1871, N 65.