[1668] Etelämpänä Vienan ja Aunuksen rajakylissä sekä ylimalkaan koko Aunuksessa ja Salmin kihlakunnassa oli se jo Europaeus'en aikana vallitseva ja on viime vuosikymmeninä myös Vienassa työntänyt vanhemman nimityksen syrjälle.
[1669] Väinämöisen sijasta on piispa Henrikin runosta otettu Ruoan Ruotsi; Hiisi ja Vuori ovat nähtävästi saduista tulleet; yön tyttö, hämärän neito on luultavasti otettu loitsuista, joissa hän välistä, vaikka ei usein, ilmautuu erittäin karjan ja metsän viljan holhoojana. Esim. metsä- ja karjaluvuissa, Polén N 82 b, luultavasti Suistamolta, Lönnr. 10 N 15 Koivujärveltä, Ganand. s. 33; tulen synnyssä Lönnr. A II 6 N 82; ison tammen runossa Europ. H N 84. Syy sen muuttamiseen tähän kosintarunoon oli arvattavasti se, että Tapion neito jo ennenkin oli saanut sijan siihen runoon, missä Väinämöinen taivaan kannen päällä istuvaa neitoa (painetun Kalevalan Pohjan neittä) kosii; katso edempänä.
[1670] Vert, Inkerin runoa s. 125-7.
[1671] Inkerinkin runossa joskus nähdään reen varustus ja hevosen valjastus, mutta se on ylimalkainen kosintaretkiin kuuluva kohta.
[1672] S. 239-42. Voitonkiven tuominen ja astioitten takominen kuninkaan poikien kalloista ei kuulune verrattaviin, koska Sammon takominen ei ilmau kilpakosinnan yksinkertaisemmissa muodostuksissa ja Kojosen pojan runo siitä oikeastaan on aivan erillään.
[1673] S. 283-5.
[1674] S. 126. Siinä jo ovat ansiotyötkin lisään liitetyt; vaikka ihan toiset kuin pohjoisessa.
[1675] Krickmann N 132 Nigulasta Varsinais-Virossa, Parissa sepän vihastus ja pihtien poisviskaaminen on liitetty tuohon balladiin Annin koristeista: Krickmann N 15 Maaholmasta, Sommer N 12 Jaakobin pitäjästä, molemmat Varsinais-Virosta. — Pärnonmaalla lauletaan kalujen ja korujen takominen toisen runon seassa (Lellep N 14).
[1676] S. 166; Tämä balladi semmoisenaan on luultavasti kaikua pohjosesta, niinkuin Anni nimi näyttää.
[1677] Sana valta piirikunnan merkityksessä voisi olla virolaisena tunnusmerkkinä, mutta se on myös Inkeriläisille tuttu (Virostako lainattu?).