[1678] Lokiksi laulaminen Ilamantsin toisinnoissa, joka Eddassa tavattavasta Völunder-tarun toisinnosta I muistuttaa (s. 242) osoittaisi, jos vaan vertaamisessa on perää, tarun kulkemista toistakin tietä, nimittäin suoraan lännestä.
[1679] Tämä Sampojakson osa vastaa painetun Kalevalan 7:ttä ja 10:ttä runoa. Lönnrot'in lisäämiä ovat: enin osa Väinämöisen valituksista, r. 7: 17-28, 33—42 lyyrillisistä lauluista — kohtaus kokon kanssa, v. 43-102, 105-116, epäilemättä Lönnrot'in omaa kokoonpanoa; kaikissa käsikirjoituksissa tuuli vie Väinämöisen Pohjolaan — Pohjan piian ja emännän aamupuuhat, vv. 133-58, kyllä löytyvät osaksi käsikirjoituksissa, mutta ovat runsaasti täytetyt balladeista. Piika tavataan ainoasti yhdessä toisinnossa (Lönnr. A II 9 N 33 Jyskyjärveltä). — Tiedustelu Väinämöisen kotiperästä, vv. 203-18, luultavasti Lönnrot'in oma — Väinämöisen uusi valitus, vv. 245-66, on myös suurimmaksi osaksi täytetty lyyrillisistä lauluista; vv. 259, 262 (löytyvät kuitenkin Lönnr. A II 3 N 65, vv. 253-8 useammissa) — osa Väinämöisen kotiin-ajoa, r. 10: 13-20, 43-52, luultavasti Lönnrot'in oma — osa puhetta Ilmarisen kanssa, vv. 67-80, samoin; kultakuusessa ei kansan laulutavan mukaan ole koskaan kuu eikä otava, vaan näätä ja orava (vv. 119-20, 142-3 y.m.) — Kuusen puhe. vv. 151-8, luultavasti Lönnrot'in oma — neidon pukeutuminen, vv. 217-50, arvattavasti erilauluista mukaeltu — Sammon taonnan kuvaus, vv. 281-413, alkupuoli (318:een värssyyn) ynnä vv. 391-402 raudan synnystä, muu kultaneidon taonnasta. Kansan laulutavan mukaan ei ole Sammon valmistus koskaan kuvattu useammilla kuin 4:llä säkeellä (Päivät Sampoa takovi, Kirjokantta kirjottavi; Saipa Sammon valmiiksi, Kirjokannen kirjotuksi). Vanhempaan painokseen oli Lönnrot vasta ottanut yksistään raudan synnystä täytettä; uuteen hän lisäsi otteita kultaneidon eteläisestä toisinnosta. Kuitenkin hän vaihtoi kansan laulujen miekan jouseksi ja lisäsi omasta päästään auran, saadaksensa neljä eri elatuskeinoa edustetuksi. — Sammon kiinnittäminen maa-emään y.m., vv. 430-2, on otettu yhdestä Vipusen kappaleesta (Lönnr. A II 3 N 62 Vuonnisesta) — Ilmarisen kosinta ja tytön vastaus, vv. 433-62, edellinen mukailus kilpakosinnasta, jälkimmäinen lyyrillistä laulua.
[1680] Harvoin, enimmiten vaan yhdessä kappaleessa ilmautuvia ja siis satunnaisia lisäyksiä ovat: puhe siitä, että Väinämöinen on maalla vierahalla, r. 7: 191-200, Uhtuesta Lönnr. A II 9 N 31; kullan tarjoominen lunnaiksi, vv. 301-10, samasta paikasta (eksynyt sekaan kilpalaulannosta); Pohjolan emännän varoitus, vv. 351-57, samasta paikasta. Tämän Lönnrot on sovittanut liitteeksi Sampojakson ja pilven neidon kosinnan välille, mutta oikeastaan Väinämöinen sitten ei tapaakaan tätä, vaan Ilmarisen, niinkuin kappaleen oikea jatko (r. 10: 53, 55-8) osoittaa; Väinämöisen pititteleminen Lappalaiselle, r. 10: 21-6, Lönnr. A II 5 N 8; Ilmarisen tulo koirien huomaamatta, vv. 183-200, muutamissa kappaleissa (eksynyt Lemminkäisen runosta); Sammon erimyllyjen luettelo, vv. 414-6, Akonlahdelta, Europ. K N 77; Sammon sulkeminen kivimäkeen, vv. 423-6, Tsenasta, Topel. Vanh. run. II s. 16; Ilmarisen sentimentaalisuus, vv. 473-82, Lonkasta Lönnr. A II 5 N 22.
[1681] Esim. Slöör VII N 31 Lempaalasta, Reinh. pitkä vihko 11 N 279 Sakkulasta, Europ. pitkä vihko 3 N 116 Markkovasta.
[1682] Esim. Ahlqv. B N 254 Ilamantsista, Boren. 1871 N 57 Jyvälahdelta.
[1683] Siitäkö kenties tulee että Suomen Karjalassa Kojonen kosii Koskelta?
[1684] Tämä seikka löytyy vaan muutamissa täydellisimmissä kappaleissa.
[1685] Hilferd. p. 889, 915 y.m.
[1686] Keskustelu Ilmarisen ja Pohjolan emännän sekä neidon välillä, r. 38: 1-76, 95-110, osaksi lyyrillisistä kappaleista kokoonpantu, osaksi arvattavasti Lönnrot'in omaa. (Kojosen runoon ei kuulu muuta kuin vv. 99. 101) — lapsen varoitus, vv. 77-94, häävirsistä — neidin valitus, vv. 125-30, on lyyrillistä — Kojosen, ja neidon kiista, vv. 131-78, löytyy muutamissa Salmin kihlakunnan ja Aunuksen kilpakosinnan toisinnoissa ja on nähtävästi venäläisistä häälauluista peräisin (katso s. 323); vv. 137-42 ovat vaan toisesta runosta — nuorikon uskottomuus ja lokiksi laulaminen, vv. 254-6, 279-86, kuuluu Ilamantsin kilpakosintaan — Ilmarisen arvelut ja loppupuhe Väinämöisen kanssa, vv. 257-72, 315-28, ovat nähtävästi Lönnrot'in omaa.
[1687] Vienassa tavataan siitä ainoasti joku hämärä kaiku. Eräässä Vipusen runossa Lonkasta (Lönnr. A II 5 N 24) Väinämöinen tekee veneen "vanhan värttinän muruista, keträvarren kiertimestä". Lopumpana tuleekin sitten polven haava, vaan ei neidon kosinta. Muutamassa kilpakosinnassa Vuonnisesta (Lönnr. A II 3 N 65) Pohjan akka "istuu ilman vempelellä." Borenius'en tuomassa karhun runossa (1872 N 25 Latvajärveltä) sanotaan mesikämmenelle: "istu ilman vempelellä, taivon kaarella kajota!"