[1738] Schwenck Mythol. d. Slaven s. 98-9. Suomessa on Päivölän runo välistä yhdistetty Sampsan ohran kylvön kanssa, joka, niinkuin tiedämme, myös tuntuu olevan liettualaista syntyperää.
[1739] S. 268-270.
[1740] Juh. Kotti 1877 N 10 Võrun kaupungin seudulta, Pihkovan rajan läheltä. Toinen samalta seudulta saatu (Erlemann C N 37 b) on vaillinaisempi.
[1741] Kalevip. 20 runo. Kannuin puute niin-ikään löytyy kenties eriksensä eräässä kosintarunossa (s. 174).
[1742] Saaressa käynti ei löydy Aegir'in pitoin kuvauksessa, kuitenkin on se hyvin toisen skandinavilaisen tarinan kaltainen (vert. s. 271).
[1743] Suomalainen on, paitsi kokoonsovitusta, kuitenkin myös piilopaikkain vaali, niinkuin ne pohjoisissa toisinnoissa ilmaantuvat. Ne ovat aina toisenlaiset kuin alkukuvassa, Inkerissä erilaatua kuin Suomessa; vaan täällä, samoin kuin Vienassakin muistuttavat Ural-altailaisissa usein käytetystä runollisesta kuvasta (vert. s. 204, 217.)
[1744] S. 150, 153. Myös onkiminen häränpäällä on ollut siellä tuttu suorasanaisena tarinana. Kenties on yhteensulattaminenkin tapahtunut ulkopuolella Inkeriä. Tässä edistyneemmässä muodossa lauletaan runoamme ainoasti Länsi-Inkerissä, jossa kaikellaista vaikutusta sekä Länsi- että Pohjois-Suomesta voi havaita. Muun muassa on tässäkin runossa pitojen sivunimenä välistä Väinämöisen keräjät, samoin kuin Ilamantsissa.
[1745] S. 265-7.
[1746] S. 144.
[1747] Itse Päivölän retkessä on vaan jäljellä Osmottaren (= Odin'in tyttären) ilmauminen oluen keittäjänä ja välistä käytteen saaminen tappelevien elävien kuolasta (esim. Ahlqv. B. N. 195 Ilamantsista). Tuonelassa käynti ei ilmau yhdessä tämän runon kanssa, vaan on kuitenkin säilynyt jokseenkin täydellisenä yhteen suden syntyyn eksyneenä (Ahlqv. B N 163 Ilamantsista), jota paitsi löytyy pari pientä katkelmaa. Päivölän retki siellä enimmiten päättyy Lemminkäisen surmalla; mutta kuitenkin on isännän tappokin säilynyt yhdessä toisinnossa (Europ. v. 3 I s. 5) ja myös yhteen kilpakosintaan (Europ. G N 656) eksynyt.