[1768] S. 314.
[1769] Santti (= Viron sant) on köyhä, suntti kenties siitä vaihdos; vai lieneekö virolainen sundi = käskijä, siis herra?
[1770] S. 340.
[1771] S. 310-11.
[1772] Muutamissa toisinnoissa ei kutsuta Lemminkäistä sen vuoksi, kun on "pitänyt pyhäiset piiat, naiset namasterin" (monasterin.) Siinä on siis tuo väärä käsitys vielä enemmän kehitetty. — Muutamissa tämän venäläisen laulun kappaleissa kyyhkynen lentää kaukamailla olevan Dobryinjan luo ja ilmoittaa hänelle vaimon uskottomuuden. Olisiko siitä tullut sanantuoja kyyhkynen Ilamantsin kilpakosinnassa?
[1773] Siitäkö lienee tullut, vai vallattomasta elämästä Saaressa, että Lemminkäistä monesti ei tahdota kutsua senvuoksi, kun oli sata naista narrannunna.
[1774] Huomaa ettei tässä ole käytetty suomenpuolista sanaa vaimo, vaan sen sijaan karjalaista nainen.
[1775] S. 308.
[1776] S. 314. Yhdessä Länsi-Suomen sadussa tosin Pohjolan akka ja Munapoika kumpikin sylkevät koiran ja panevat ne vastakkain tappelemaan (s. 154); mutta se yhtäläisyys on kuitenkin varsin pieni, ja koko seikka voinut tulla venäläisistä saduista, jotka meidän satuihimme ovat suuresti vaikuttaneet. — Kaikille tai useammille pohjoisille toisinnoille yhteiset Ilamantsista alkain ovat vielä äidin varoitukset ja surmain luetteleminen, jotka näkyvät tulleen sekaan Lemminkäisen surmavirrestä, rautapaitaan pukeuminen, otettu kosijan loitsurunosta; evään säästäminen säkkiin näkyy tulleen Elinan surmasta (katso s. 149.) Yksistään Suomen Pohjois-Karjalalle omituinen on häätuvan kuvaus (r. 20: 119-26) sekä joku sukkeluus esim. veden vaatiminen, millä pestä kädet puhtaiksi veristä (r. 27 401-4.) Yksistään yhdessä Kiteen kappaleessa kosija kerskaa jousestansa (r. 26: 357-60; vert. s. 144).
[1777] S. 312. R. 29: 226-30, esim. Europ. K N 3 Repolasta. Toinen tähän kuuluva kohta, luettelo kuinka monessa talossa hän teki vallattomuuttansa, on yhteinen muutamille harvoille Aunuksen ja Vienan Rajaryhmän runoille, (esim. Europ. K 3 Repolasta, Lönnr. A II 7 N 9 Akonlahdelta) ja nähtävästi otettu inkeriläisistä lyyrillisistä lauluista ja häärunoista (s. 133).