[1838] Europ. I N 10 Tulemajärveltä.
[1839] S. 315-6.
[1840] Länk. P I N 56. Arvattavasti samasta syystä on myös joskus tähän runoon liittynyt kappale sitä balladia, jossa poika tahtoo emon maidon maksaa joutsenen ampumisella (esim. Europ. 3 N 123, 155, 195, kaikki Inkeron pitäjästä.).
[1841] Joskus tavataan jo Tuurikkinen paikannimen ohessa.
[1842] Europ. H N 143 Suojärveltä.
[1843] Esim. Ahlqv. A N 408 Raudulta, N 274 Sakkulasta, Slöör VIII N 2 Lempaalasta.
[1844] Melkein yksistään Venäjän puolella; kuitenkin myös Ahlqv. B N 276 Ilamantsista.
[1845] Esim. Europ. K N 29 Suurijärveltä, Lönnr. A II 9 N 17 Jyskyjärveltä.
[1846] Ne vastaavat 36:n runon alkupuolta. Lönnrot'in lisäämiä ovat kuitenkin: alku, vv. l-10 hänen omatekemänsä side — Kullervon sota-innostus, vv. 23-36, lyyrillistä sotalaulua (katso Europ. I N 181 Toksovalta) — kysymykset mitä kotolaisille osaksi jääpi, vv. 37-56, löytyvät tietääkseni vaan kahtena kappaleena (Europ. G N 601 Suojärveltä, Cajan N 154 Vienan läänistä), joissa ei sankari kuitenkaan ole Kullervo, vaan Vassilei kuningas, joka suoriaa Ruotsiin "Tatarvartta tarjottamah." Nähtävästi se siis on mukailus Dobryinjan hyvästijätöstä, kun hän Tatareja vastaan menee (s. 310). Kullekin jäävät osat ovat kuitenkin toisellaiset; painetussa Kalevalassa nähtävät taitavat olla otetut "lunastettava neito" nimisestä balladista.
[1847] Vv. 17-22; Europ. H N 11 Ilamantsista. Lönnrot on, mitä siinä tapauksena kerrotaan, sovittanut äidin varoitukseksi.