[1828] Ulkopuolella sitä piiriä se vaan löytyy muutamissa harvoissa Länsi-Inkerin runoissa, joissa Kullervon kulkeminen kultineen on sovitettu aluksi Saaren neidon kosinnalle (s. 127; vahingossa on siinä tullut sanotuksi, että se muoto myös idempänä löytyy.) Nähtävästi on se varsin myöhään eksynyt sinne pohjoisesta, sillä Inkerissä, niinkuin kohta saamme nähdä, ei ole sisaren turmelija koskaan Kalevan poika, vielä vähemmin Kullervo. Parissa Pohjois-Inkeristä saadussa taivaskappalten kosinnassa on "Kullervo mies kuningas" kolmantena kosijana, joka saa vastahakoisen morsiamen taipumaan, mutta tämäkin on nähtävästi myöhäinen erhetysmuoto ja nimi siinä epäilemättä kaikua pohjoisesta. Viimeinkin tavataan Kullervo parissa maailmankynnön kappaleessa Ilamantsista ja Savosta (?), johon on syynä että Sampsakin turmelee läheisen sukulaisen.
[1829] Sotaan lähdössä esim. Europ. H N 11 Ilamantsista, Gottl. N 688; sisaren turmeluksessa ainoasti Vienan läänissä, esim. Lönnr. A II 9 N 17 Jyskyjärveltä, Boren. 1872 N 125 Kenttärveltä; uhkatöissä Lönnr. A II 9 N 51 Uhtuesta, 3 N 65 Vuonnisesta, Europ. K N 184 Repolasta. Myös yhdessä Länsi-Inkerin runossa (Länkelä P VII N 11 b) alkaa pääruno sillä, että "Kullervo" kyntää mättään kahtia, josta viholliset veljekset syntyvät; mutta tämä kyntö (ilman Kullervon nimeä) kuuluu toiseen runoon ja on vaan erehdyksessä tähän liitetty. Itse runossa sitten ei sankari olekaan enää Kullervo, vaan tavallisuuden mukaan Kalervon poika.
[1830] Viron Kalevinpojan sisaren turmelus ei ole yksityis-seikoissa ollenkaan meidän runon sukua ja lienee kenties vaan hämärää kaikua Suomesta, jos se kansan suussa todella ilmautuu niin kuin se on painettu.
[1831] Tämän muodostuksen on Lönnrot käyttänyt Kyllikin runoon, ottaen nähtävästi aiheeksi sen, että turmelija parissa kappaleessa erehdyksestä on saanut nimen Lemminkäinen (esim. Ahlqv. B N 276 Ilamantsista, jossa syy on näkyvissä, koska sekaan on tullut kappale Saaren elämästä). Yhdessä kappaleessa nähdään samaten hairahtunut Samporetkeläinen Iku-Tiera (Lönnr. A II 9 N 10 Kellovaarasta), parissa Väinön poika (Europ. H N 143 Suojärveltä, Boren. 1871 N 16 Selgin kylästä Aunuksessa.) Joskus on Kullervo, arvattavasti Kalervon vaikutuksesta, pehmennyt Kulervoksi (esim. Bern. N 73 Kenttärveltä); useammin on Kalevan poika yksin mainittu (esim. Boren. 1872 N 165 Kellovaarasta, Europ. K N 29 Suurjärveltä).
[1832] Mahdollisesti on alkulähteenä ollut balladi, jossa Kojosen poika ryöstää taipumattoman neiden.
[1833] Painetussa Kalevalassa kuuluvat tähän enimmät osat 34:ttä ja 35:ttä runoa sekä 36:n säkeet 251-360. Kuitenkin on seassa paljon lisiä; sepän suru ja Kullervon kulku metsässä, r. 34: 25-42, nähtävästi Lönnrot'in omaa — valitukset, vv. 43-86, lyyrillisistä lauluista; muutamat säkeet kuitenkin jossakussa turmeluksenkin kappaleessa — mielen rohkaistuminen, vv. 87-94, samoin lyyrillistä (vert. Lönnr. R N 483 Jaakkimasta) — koston johtuminen mieleen, vv. 95-106, Lönnrot'in luoma yhdistys-side — keskustelu akan kanssa, vv. 107-78, tuntemattomasta lähteestä; ihme kyllä on vastaava paikka Kalevinpojassa hyvin läheisesti tämän kaltainen (s. 176-7), mutta ei tunnu kansan runolta — tulo kotiin, vv. 179-96, samoin tuntemattomasta paikasta (Inkerissä Kullervo joskus sillä tavoin tulee Untamon luo; olisiko tämä vaihdos siitä, vai Lönnrot itse vaan sen näin mukaillut, saadakseen sisaren turmeluksen täten paremmin liitetyksi?) — tytön eksyminen, vv. 197-246, erinäisestä Inkerin balladista, joka hiukan on tähän tarpeesen muodostettu (aiheen sen lisäänliittämiseen Lönnrot luultavasti sai siitä, kun yhdessä sisaren turmeluksen kappaleessa, Lönnr. A II 9 N 10 Kellovaarasta, joillakuilla samasta balladista otetuilla sanoilla kuvataan äidin lähtö ryöstettyä tytärtänsä hakemaan) — alkusanat 35:ssä runossa, vv. 1-10, Lönnrot'in tekemä yhdistys-side — työt vanhempain luona, vv. 11-68, kansan laulun mukaan oikeastaan tehdään sepän palveluksessa — sisaren kertomus eksymisestään ja kuolo, vv. 217-66, osaksi lyyrillistä (vv. 247-56), muu kaikki luultavasti Lönnrot'in oma — Kullervon valitus äidille, vv, 297-314, lyyrillistä — teon tiedustus ja osa tunnustusta, vv. 315-24, ei löydy niillä sanoilla minulle tutuissa kappaleissa; Inkerissä monesti paljon kauniimmilla — sisaren kohtalon kertominen, vv. 333-40, arvattavasti Lönnrot'in omaa — uhkaus lähteä sotaan, vv. 359-72, varmaan Lönnrot'in omaa (yhdessä kappaleessa vaan äiti sanoo: "älä lähde piilemähän", ja lupaa maksaa pahanteon rahalla) — tulo tyhjään kotiin, r. 36: 251-74, mukailtu miniän runosta — valitus äidin haudalla ja koiran neuvominen kumppaliksi, vv. 275-96, suurimmaksi osaksi yhdestä lyyrillisestä runosta (saatu ainoasti Repolasta, Europ. G N 10). — kulku turmeluspaikalle, vv. 297-306, nähtävästi Lönnrot'in omaa — luonnon valitus, vv. 307-18, Inkerissä erirunona (esim. Törner. N 272): neidon tultua turmelluksi, metsä lakastuu, mutta virkistyy jälleen, kun pappi sitä on vihkivedellä pirskoittanut; Virossa se on myös tuttu ja siellä turmelija sanotaan "Päivän pojaksi, kuun palvelijaksi" (esim. Knüpfer E H 62 VIII 8), Wehlmann (Vesken kok. N 5 Virumaalta) — Surma, vv. 319-46, oikeastaan löytyy balladissa, joka Aino-jaksoon kuuluu (katso edempänä); kansan lauluissa se tietääkseni vaan löytyy kahdessa tämän runon kappaleessa. Jyskyjärveltä saadussa (Europ. K N 315) Kullervo turmeluksen jälkeen menee Saareen piiloon, sieltä Pohjolaan paimeneksi, viimein kaataa kasken; siihen taotaan hänelle kirves, sitten miekka, jolla hän itsensä tappaa. Porkka sanoo Inkeristä saaneensa paremmin kehittyneen muodostuksen, jota en ole nähnyt. Kaikissa tapauksissa se on vaan erehdysmuoto, mutta kaunis ja tarun kehittymistä edistävä. Lönnrot on osoittanut hienoa aistia, sitä käyttäessään — loppumoraali, vv. 347-60, hyvin tarpeettomasti tähän lisätty jostain runottomasta didaktisesta runosta.
[1834] Kertovärssyssä Köyretyinen, joka on otettu sepän nimestä Kalevanpojan runossa.
[1835] Esim. Länk. P I N 56 Narusista, Reinh. 11 N 350 b Venjoelta, Stråhlman Tyröstä N 3, Europ. v. 3 N 32 Inkeron pitäjästä, Saxb. N 164 Vuoteelta.