[1888] Tämä seikka löytyy harvoin, vaan sangen laajalta. Aspelin, joka Kalevan pojan auringon personoimaksi käsittää, selittää että nousevan auringon säteet tässä kultaavat metsän (Kaleval. tutk. s. 141). Mutta koko runo ei minusta ole ollenkaan tuommoisella alkuperäisellä kannalla; se liikkuu täydesti ihmis-elämässä. Se on siis satunnaisesti muualta lainattu koriste (vert. loitsuja, Lönnr. S. N 215, Q 248, 287 y.m.).
[1889] Ahlqv. B N 263 Ilamantsista. Se on siis luultavasti satunnaista, joten vertaaminen Sigurd'in äitiin rauennee.
[1890] S. 337; 224, 216, 275-9.
[1891] Vilkinatarinassa poika tosin myös rikkoo astian, johon on ollut pantu vesillä kulkemaan, mutta yhtäläisyys ei ole niin likeinen kuin tatarilaisen kanssa, ja puheenalainen seikka — luultavasti sekaan tullut Genoveva-tarinasta — ei muulloin ilmau kertomuksissa Sigurd'ista.
[1892] S. 226.
[1893] S. 319.
[1894] Yhtyminen sisaren kanssa sitä vastaan ei voi kuulua tähän, koska se vasta niin myöhään liittyi Kalevanpojan nimeen.
[1895] S. 224, 277, 319 muistutuksessa.
[1896] Yhtäläisyydet Kalevinpojan kohtaloissa suomalaisen runon kanssa ovat vaan yleiset, niinkuin kostonvelvollisuus, murha sepän talossa. Ainoa likeinen yhtäläisyys on kätkyen särkeminen, joka on itäistä kaikua.
[1897] Boren 1872 h 186 Repolasta, Europ. G N 35 samoin, N 56 Himolasta.