Kolmas painetussa Kalevalassa ja sen esikuvassa, eräässä Kerimäen runossa vaadittu ansiotyö, hirven hiihtäminen, ei ole tässä mainittu, mutta jälkiä siitä nähdään kuitenkin yleisesti Inkerin alueessa. Itse hiihtäminen alkaa runon, jossa Lauri Lappalainen, metsässä oravan ammuttuaan, kysyy äidiltänsä, mitä sen hinnalla ostaisi, soti-orihinko, vai sotisatulan? Mutta äiti sanoo niitä olevan ennestään kylliksi kodissa, kehoittaa pikemmin käyttämään rahat kihloiksi morsiamelle.[260] Länsi-Inkerissä sillä on vähän toisellainen muoto: Lauri, tuotuaan oravan, kysyy onko sillä äidin maito maksettuna? —mutta käsketään vielä pari muuta hyvää työtä tekemään.[261] Hirven juoksu taas on liittynyt runoon, missä pilvi taivaalla näkyy, pilvessä pisara, siinä laiva ja kolme miestä, jotka hirven varustavat ja juoksuun lähettävät.[262]
Lemminkäisen surmaakin muistuttavia jälkiä tapaamme muutamia. Tyttö näkee laivan purjehtivan, ui sinne ja kysyy veljeänsä, mutta saa kuulla että hän on surmattu ja mereen heitetty. Silloin hän teettää haravan:
Meren ruo'ot ruokosteli,
Meren kaislat kaahisteli,
Löysi viitan veljeänsä,
Viitan viljan itkuloiksi;
Löysi hatun veljeänsä,
Hatun suureks harmiksensa.
Viimein hän löytää veljenkin, mutta ei saa häntä enään eloon:
Jo oli siika silmät syönyt,
Kuha kulmat kirjoittanut,
Hauki hartiat halaissut.
Välistä runo alkaa silläkin lajilla, että veli, mereen pudonnutta sukaa pyytäissänsä, on hukkunut.[263] Yhdessä toisinnossa sisar sitten lohdutuksekseen pukee kannon veljekseen ja saakin sen varsin kauniiksi,
Vaan on kolmea vajoa;
Yht' on kieltä, toista mieltä,
Kolmatta syäinen verta.[264]
Varsinaisesta Kyllikin runosta ei tiedetä mitään Inkerin alueessa; täällä vaan löytyvät muutamat balladit ja lyyrilliset laulut, mitkä Lönnrot on sen sekaan pannut.
Ainoa täydellisempi Lemminkäis-runoista on hänen käyntiänsä Pohjolassa häitten jälkeen vastaava. Paras, muutaman pohjoisissa toisinnoissa löytymättömänkin seikan sisältävä on taas Länsi-Inkeristä. Kähärpää pojut Kalervon keittää olutta, johon mehiläinen tuo hapatusta. Sinne kokoutuu "unnot ja vennot" juomaan, muiden muassa myöskin Kaukamoinen. Kalervon poika silloin ylimielisyydessään kaataa olutta Kaukoin kaavun päälle. Tämä suuttuu:
"Ei oo kaapu kastettava,
Se viitta verillä saatu,
Ei viitta ryvetettävä;
Kaapu kannan pyörännällä!"