Riidasta tulee tappelu, jota varten mennään ulos pihalle:
"Täss' on ahas airakoia,
Siell' on väljä väänteleiä!"
Kaukoi näkyy tappaneen vastustajansa (hämärä paikka) ja juoksee sitten vanhemmiltaan apua pyytämään. Emo kysyy:
"Hoi mun Kaukoi poikueni,
Tuliko suuri rauan haava?"
"Harakka lävitse lensi,
Repo reijästä pakeni.
Hoi isäni, hoi emoni,
Pankaa säkkihin evästä!"
Pakomatkallaan hän tapaa ensin metsän, sitten niityn ja meren, joiden haltijoilta turhaan pyytää turvaa; he sanovat hänet sieltä löydettävän. Kaukoi nyt soutaa Suomen rannalle ja kysyy pyykkiä pesevältä neidolta: onko sijaa paeta pahantekijän, piillä pilloniekan? Saatuansa myöntävän vastauksen, elää hän kevytmielisesti naisten kanssa, niin että taas täytyy paeta. Tätä lähtöä suree sekä hän että neidot aivan kuin painetussa Kalevalassa. Tämän jälkeen seuraa viimein sama käynti Saaressa.[265]
Vaillinaisempi on toinen toisinto:
Kasvoi kaksi poikalasta:
Yksi kasvoi Karjalassa,
Toinen Suomessa yleni,
Mikä kasvoi Karjalassa,
Se oli kaunis Kauko-poika;
Mikä Suomessa yleni,
Se oli veitikka verevä.
Veitikka verevä poika
Teki kopeaa tekoa:
Kutsui suudit, kutsui santit,
Jäipä Kauko kutsumatta.
Tuli ilman kutsumatta,
Istui ilman käskemättä,
Joi oluen antamatta.
Niin tuo riitahan rupesi
Ja tapahtui tappeluhun;
Kuraksetta otti kulkun,
Veitsettä veren valutti.
Itse Suomehen pakeni,
Niin nousi reen sepäksi,
Sai tuo saanin salvajaksi.[266]
Viimeinpä on usein oluen juonti pidoissa liitetty tammen syntyyn. Tämä muodostus alkaa:
Jouuin juottohon jumalan,
Keräjihin Väinämöisen.
Tuotihin olutta juua;
Ei synny olutta juua:
All' on hiiva, pääll' on vaaksi,
Keskellä olut punainen.