Toiset runot taas, kuvattuansa tarkkaan Kullervon ulkomuodon ennen mainitulla tavalla, kertovat hänen sotaanlähtöänsä näillä sanoilla:
Meni soittain Suomen maille.
Soitti Suomen sillan päällä;
Suomen silta notkahteli,
Aluspalkit paukahteli,
Linttilääppä (nauhahattu) läikähteli.
Likat (Immet?) katsoi ikkunasta:
"No kun tuo minun olisi,
Joka huomen harjoaisin,
Sylissäni kanteleisin".[273]
Liikuttava on lisäys siihen paikkaan, missä Kullervo, sisaren turmelemisen jälkeen, kohtaa äitinsä. Tämä kysyy:
"Mit' olet pahinta tehnyt?
Vai olet miehen tappanunna,
Urohon upottanunna?" —
"Eihän se paha olisi,
Kun öisin miehen tappanunna!
Makasin oman sisaren!"[274]
Viipurinkin puolisessa Inkerin runo-alueen osassa on runsaasti Kullervon runoja; ne ovat siellä rakkaimmat ja yleisimmät kaikista Kalevalan aineisista. Yhtähyvin ovat ne paljoa laihemmat kuin etenkin Länsi-Inkerissä. Ensiksikin lauletaan alkusanat kolmen veljeksen hajoamisesta;[275] surma-yritykset, olo sepän luona ja kosto emännälle hyvin yleisesti,[276] soittaminen poislähtiessä ja vaikutus Ilmariseen,[277] sisaren turmeleminen,[278] sotaan lähtö ja kuolonsanomat,[279] viimein hänen itsemurhansa, kumminkin yhdessä toisinnossa, vaikka tosin toiseen yhteyteen sekoitettuna.
Samporetkestä ei Inkerissä tiedetä yhtään mitään; Käkisalmen puolella sitä vastaan on siitä pari hämärää jälkeä. Parissa kanteleen synnyn toisinnossa näet ilmautuu Joukamoisen kehoitus laulamaan samoilla sanoilla kuin paluumatkalla Pohjolasta:
"Laula, laula, Väinämöinen,
Hyräile, hyväsukuinen".
"Varahain on laulaakseni,
Aikainen ilon teoksi."[280]
Paitsi sitä tavataan myös Pohjolan kokon perään-ajo yhdessä katkelmassa:
Tuli kukko[281] Turjanmaalta,
Laskihe Lapista lintu;
Tuoll' oli silmät siiven päässä,
Näkimet sulan nenissä;
Sata miestä siiven alla,
Sata miestä höyhenillä.[282]
Samoilta seuduilta on myös pari Kanteleen synnyn kappaletta saatu, jotka jokseenkin käyvät yhteen painetun Kalevalan edellisen kanteleen-runon kanssa. Hänen laulunsa on niin voimallinen, että