Tyttö itse Virossakin kehuu naimatonta eloansa:
Ohoh hyvää neidon eloa!
Niin paistoin minä kotona,
Kuin on mansikka mäellä,
Niinkuin puolukka palolla,
Omena omenapuussa,
Varsi täynnä vaapukoita.
Läksin nurmelle munanen,
Yli aitojen omena;
Isä huusi hellikiksi,
Emä hertta-tyttäreksi,
Veli Riian ristilöiksi,
Sisar kaapunsa koruiksi.[419]
Sulhaselle taas kehutaan morsiamen taitavuutta:
Se on tyttö työtä tehnyt,
Kauan kangasta kutonut,
Tehnyt silkkisukkasia,
Heitellyt heleät langat;
Ei ole nukkunut puhtehilla,
Torkkunut ei työn ajalla.[420]
Sitten kehoitetaan häntä nuorikkoansa hyvin pitämään:
Sulho, veli-veikkoseni,
Pidä tää sisar hyvästi,
Helmikaula kaunihisti,
Kiitä vaimoas hyväksi,
Kutsu kultakumppaliksi.
Äl' aja hänt' orjatyöhön,
Palkollisten pakkotyöhön.
Äl' aja käsikivelle,
Utuhun hevon hakuhun;
Itse etsiös udusta;
Ole (vankkana) metsänä edessä,
Vieressä tuki tukeva.[421]
Toinen toisinto on vielä enemmän Kalevalan tapainen:
Sulhaseni, poikaseni,
Tiesit viedä tyttäreni,
Tiesit viedä, tiedä hoitaa,
Tiedä uskolla eleä.
Äl' anna häntä lasten lyödä,
Lasten lyödä, naisten syödä,
Turjuttaa tuli-rusikan,
Rautakämmenen rajuta.
Seiso seinänä edessä,
Ole varjona välillä;
Raivaa vastaan niinkuin rauta,
Pane vastaan niinkuin pölkky.
Sulhokainen, poikaseni,
Jos hoidat siskon hyvästi,
Niin, kun tulet toisten meille
Ja sä jakkaraa kyselet,
Tuoli alles annetahan,
Pölkky alles paiskatahan;
Hirnuu heiniä hevoses,
Kaurat kannetaan etehen,
Rokka-saavi sille tuodaan.[422]
Selvän muiston Ilmarisen kultaneidosta näemme taas seuraavassa katkelmassa:[423]
Tahdoin puusta naista tehdä,
Tahkoa tammen tyvestä.
Panin kultaa kaulahansa,
Hopeata olkapäihin.
Läksin kullan kanssa makuulle,
Hopean kanssa vuotehelle.
Mikä kylki kultaa vasten,
Se on kylki kylmää vasten;
Mik' on kylki vaippaa vasten,
Se on kylki lämpöä vasten.