Lemminkäisestä, Suomen runottaren lemmikistä, ovat hänen virolaisen sisarensa tiedot ihmeesti niukat ja hämärät. Nimensä (Lämmeküne) ilmautuu ainoasti yhdessä suorasanaisena meille tiedoksi annetussa tarinassa[424] sekä (muodossa Lemmingine) yhdessä runossa Salmen häistä:[425] Sen lisäksi tulee muutamia hajanaisia, sangen hämäriä jälkiä. Kenties voinee olla joku muisto hänestä, että tytöt jokapaikassa haluavat Kalevinpoikaa omaksensa. Niin esim., kun hän täydessä, kalliissa puvussansa ratsastaa sotatanterelle:
Viron neidot katselevat,
Vilkuttavat Järven piiat,
Harjun armaat huokailevat:
"Jospa se mies meidän olisi,
Olis se sulho meille luotu!
Seisoisimme suven syömättä,
Talven murua maistamatta;
Syöttäisimme häntä sianlihalla,
Kasvattaisimme kananmunilla,
Voideltaisiin voi-viilakkeilla.
Panisimme patjoille makuulle,
Silkkisänkyyn uinumahan,
Sametille lepäämähän!"[426]
Samaan suuntaan vivahtaa niin-ikään Kalevinpojan oma kevytmielinen käytös Tuonelasta tavattuja neitosia[427] sekä Saaren tyttöä kohtaan.[428] Mutta toiselta puolen on Kalevinpoika kumminkin todellisille naimistuumille aivan vastahakoinen. Lemminkäisen kerskaamista ensimmäisellä Pohjolan retkellä mahdollisesti vastannevat ne uhkarohkeat sanat, joilla Kalevinpoika aloittaa taistelunsa Suomen noitaa vastaan:
"En mä pelkää kurjan karjaa,
Noidan seurajoukkiota,
Enkä perkeleen perettä!
En ma säikähdy suurimpia,
Enkä pelkää uljaimpia.
Hiukkanen minuss' on isän väestä,
Tilkkanen voimaa äidin maidosta,
Palanen omaakin pontevuutta,
Kasvin-ajasta perittyä!"[429]
Virolaisessakin runossa luodaan hevonen, yhtä kummallisista aineista kuin Hiiden hirvi, jota sitten Lemminkäisen on ajaminen:
Kasteheinästä kaviot,
Silmät pübe-leht-kasvista,
Korvat rannan ruokosista.[430]
Eräässä leikkilaulussa taas näkyy olevan Hiiden hirvi ja hevonen sekoitettuna. Hevosta etsitään ja kysytään: "näitkö sä meidän hevosta?"
"Se läksi läpi pihamme,
Se teki paljon pahoja,
Söi meidän sikojen syömät,
Lakki meidän lasten liemet,
Karjamaallemme katosi,
Läksi Mönnusten mäelle!" —
"Hirnu, hirnu, Hiiden halli,
Karju, laukkipää Kalevin,
Yli aidan koe karata,
Tähän on tehty seivästarha!"[431]
Kuoloon, josta Lemminkäinen kuitenkin jälleen herätetään, voisi mahdollisesti verrata seitsemänviikkoisen unen, johon eräs noita loitsullaan nukutti Kalevinpojan.[432] Hänen haravoimistansa Tuonen koskesta sitä vastaan epäilemättä vastaa kertomus siitä, kuinka Saaren neiti pyydetään merestä. Hukkunut neito rukoilee äitiänsä:
"Oi mun armas äitiseni,
Tee sä pitkävartinen harava,
Haravahan pitkät piit,
Varsi vanhasta vaskesta,
Piit tukevasta teräksestä;
Mene merta haravoimaan,
Lainehia vetämähän!"