Ja äiti ottaakin semmoisen haravan ja astuu "mereen polvia myöten, kalankutuhun kaulaa myöten".[433] Mainittakoon tässä vielä leppätiiran lähettäminen lääkärin avun hakuun, koska vanha Kalevi makaa kuolinvuoteellaan, samalla lailla kuin myös Lemminkäisen äiti haettaa mehiläisellä voiteita poikaansa parantamista varten. Mutta tämmöinen yleinen loitsuluku saattoi tulla käytetyksi eritapauksissa eikä siis ole mikään todistus itse tapausten sukulaisuudesta.
Muistoa Lemminkäisen toisesta Pohjolan-retkestä taas lienee se paikka ylempänä painetussa kosintaretken kuvauksessa, missä kotiin tullut kosija pyytää saada olutta nuorikolleen, mutta äiti, häntä tuntematta, vastaa:
"Kust' otan, kusta löydän?
Rainta kultainen ravistui,
Kannu rautainen katosi!"
Kalevinpojan taistelussa Sarvikon kanssa, jota varten ulos pihalle mennään, samoin voisi kenties olla vastine Lemminkäisen ja Pohjolan isännän kahdenmiekkasille.[434] Kalevinpojan kotiintulo metsästä, jolloin äiti ei ole siellä, vaan joutunut Pohjan noidan saaliiksi, muistuttaa viimein mieleen Lemminkäisen palaamista Saaresta.[435]
Mutta jos ovat Viron runot olleet niukat Lemminkäiselle, niin on sitä runsaampi määrä tullut Kullervolle osaksi. Tämä runojakso rehoittaa siellä tuoreemmin ja voimallisemmin kuin mikään muu Kalevalan osa.
Kohta Kalevipoeg-runoston alussa näemme saman veljesten hajoomisen kuin Kullervo-jaksossakin. Pohjan perillä seisoi talo, talossa kasvoi kolme poikaa.
Yksi vierähti Venäälle,
Toinen tuiskus Turjanmaalle,
Kolmas istui kotkan selkään.
Se, ken vierähti Venäälle,
Kasvoi kauniiksi kauppiaaksi,
Puotipitsien punojaksi;
Se, ken tuiskus Turjanmaalle,
Sirkosi uljaaksi sotilaaksi,
Nousi tapparan tavoittajaksi;
Ken ajoi kotkan selässä,
Lensi paljon, liukui paljon,
Kunnes kannettiin kalliolle,
Viskattiin alas Viron rantaan.[436]
Tämä kotkan selässä Viroon tullut veli oli Kalevi; hänen kuoltuansa vasta syntyi nuorin poikansa Sooni, Soini, Sohni[437] l. Kalevinpoika. Hänkin varttui pienenä poikasena ihmeen väkeväksi. Kätkyessään hän jo
Katkaisi kapalovyönsä.
Kiskoi paulansa piiruksi,
Kaikki katkoi kätkytlaudat,
Pääsi liekusta permannolle.[438]
Yliluonnollista voimaansa osoittaa hän kaikellaisissa leikeissä ja töissä, kuitenkin toisissa kuin meidän Kullervomme. Hän viskaa "kurnia" (linna-palikoita) suurilla kallion-lohkareilla, laittaa itselleen lelurekosia isoista hongista y.m. Löytyypä Virossa myös edes hämärä muisto yhdestä Kullervon tekemistä töistä, nimittäin hirrenhakkuusta. Eräs runo laulaa: