Suikki sukkula piossa,
Käämi käessä kääperöitsi,
Niiet vaskiset vatisi,
Hopeinen pirta piukki,
Neien kangasta kutoissa,
Hopeaista huolittaissa.[51]
Samaa laatua ovat myös tavallisesti matkain kuvaukset, esim.:
Laski virkkua vitsalla,
Helähytti helmisvyöllä;
Virkku juoksi, matka joutui,
Reki vieri, tie lyheni,
Jalas koivuinen kolasi,
Vemmel piukki pihlajainen.[52]
Monesti on mahtivaikutusta vielä pyydetty enentää sillä, että ensin aljetaan hiljemmalta, vaan sitten pannaan yhä suurempaa voimaa liikkeelle. Sampo-retkellään asetti Wäinämöinen ensiksi vaan tavallisia ihmislapsia airoille, niistäkin aluksi heikommat, sitten väkevämmät:
Pani vanhat soutamahan,
Nuoret päältä katsomahan;
Vanhat souti, päät vapisi,
Eipä matka eistykänä.
Pani neiot soutamahan,
Sulhot ilman istumahan;
Neiot souti, sormet notkui,
Eipä matka eistykänä.
Pani sulhot soutamahan,
Neiot ilman istumahan;
Sulhot souti, airot notkui,
Eipä matka eistykänä.
Viimein istuihe jumalallinen uros Ilmarinen soutamahan:
Jopa joutui puinen pursi,
Pursi juoksi, matka joutui;
Loitos kuului airoin loiske,
Kauas hankojen hamina.[53]
Ilmarinenkin, Sampoa takoessansa, ensin vaan käytti tavalliset orjat palkeen painajina; mutta niiden avulla saadut kalut ei tyydyttäneet hänen mieltänsä. Silloin hän vihdoin pani tuulet lietsomahan, väkipuuskat vääntämähän, niin että
Tuli tuiski ikkunasta,
Säkenet ovesta säyhkyi,
Tomu nousi taivahalle,
Savu pilvihin sakeni,
ja silloin sai hän kalujen kalun, ihmeitten ihmeen kuvaumaan.[54]