Térn'istä vapaasen kansaan laskit Térn'in alas,
Kulj'ista vapaasen kansaan laskit Kulj'in alas.[598]
Tämä térn merkitsee tautia, erittäin tarttuvaa ruttoa, joten se hyvin sopii yhteen kuoloa tuottavan Kulj-ater'in kumppaliksi; mutta samassa se myös on virva_tuli_ ja tér-njäl on taivaalla lentävä noidan nuoli. Täten näemme siis Kulj-ater'in putoomisessa taivaasta ja piilemisessä kalassa luultavasti jotakin meidän tulensynnyn tapaista. Eikä ole tuo tulen yhteys tautien kanssa suomalaisellekaan käsitykselle suinkaan outo. Ilmassa kulkevat tähdenlennot luullaan meilläkin noidan nuolina äkillisten tautein tuottajiksi. Sama ajatus arvattavasti niin-ikään ilmautuu taudin lumouksessa, jossa sairaan kylvettäjä rukoelee Jumalaa:
"Pyyhi pois pyhät kipunat,
Pyhät saastat sammuttele".[599]
Tulensynty-runostamme vielä tiedämme, että tuli
Ensin poltti paljo maita,
Paljo maita, paljo soita,
Sitten vierähti vetehen,
Aaltoihin Aluenjärven.
Tämä sitten siitä
Kuohui kuusien tasalle,
Ärjyi päälle äyrähien,
Tuon tuiman tulen käsissä.[600]
Raudansynnyssä taas, jonka likeisen yhteyden edellisen kanssa Castrén jo huomautti, on puhe siitä, kuinka
Meri kuivi, taivas kuivi
Sinä suurna poutavuonna,
Tulivuonna voimatonna.[601]
Sama käsitys kenties tulee vastanamme Vogulien tarussa seitsemän kesää, seitsemän talvea yhtämittaa raivoavasta kulovalkeasta, joka poltti maata ja jonka jälkeen seurasi ääretön kiehuvan veden tulva. Siihen hukkui enin osa ihmisistä sekä kaikki luontokappaleet; tulvan laskeuttua täytyi Numi Taarom'in uudestaan luoda sekä manteren elävät että myös veden kalat.[602]