[10] Vuoteen 1883.
[11] Myöhemmissä painoksissa on painovirheitten luku suuresti lisääntynyt.
[12] Kts R. Hausen. Bidrag till Finlands Historia I. s. 70 ja 117. Viimeksimainitulla sivulla tavataan myös verbinmuoto: ymberi käypi.
[13] Painetuksi ne tulivat vasta lopulla 16:tta vuosisataa (1582) nimellä: Piae Cantiones ecclesiasticae & scholasticae veterum episcoporum in inclyto regno Sueciae passim usurpatae; toisessa (1625 vuoden) painoksessa on passim sanan sijalla: praesertim Magno Ducatu Finlandiae.
[14] Toinen Manuale Aboense, ilman painopaikkaa vuodelta 1522, on kirkkoherra J.A. Cederbergin toimesta tullut uudestaan painetuksi v. 1891.
[15] Täydellisen kopion siitä on julkaissut professori K.G. Leinberg v. 1884.
[16] Vrt. muistutusta Juusten'in katkismukseen.
[17] Suomenkielisinä mainittakoon Satehixi peijuen sappi, Poudixi Cuum kehä ja Pyhe Clemet Taluen too, Petarin Stoli Keueen szoo, Vrbanus Kesen ensin alka, Sykysyn Bertholmeus palka, joista edellinen (päällekirjoituksella Judicium finnonum) on nähtävästi kansanomainen sananlasku.
[18] Uudestaan painettuna ne löytyvät E.N. Setälän ja K.B. Wiklund'in julkaisemassa ensimmäisessä osassa Suomen kielen muistomerkkejä.
[19] Samallaisia t-päätteisiä monikon akkusatiivin muotoja tavataan kuitenkin myös West'illä ja Finnolla, josta voisi päättää, että niitä Lounais-Suomessakin siihen aikaan käytettiin.