[170] Ilmoituksia otti Kanava vastaan myös ruotsin-, saksan-ja venäjänkielillä. Se oli, näet, samoin kuin Sanansaattaja Viipurista, aikoinaan ainoa Viipurissa ilmestyvä sanomalehti. Saksankielinen Wiburgs Wochenblatt oli lakannut 1832; ruotsinkielinen Wiborgs annonceblad oli Sanansaattajan vuosikertojen välillä ja jälkeen ilmestynyt vv. 1837-39, 42-44, ja virkosi vielä Kanavan kuoltua eloon, vaikka ainoasti vuodeksi 1848.
[171] Kts. Litteraturblad 1848 n:o 12.
[172] Myöhemmistä runotuotteista huomattakoon Sotamarssi vuodelta 1889 ja samana vuonna juuri vähää ennen kuolemaa kirjoitettu Punkaharjun tytön laulu.
[173] Ensimmäisen Suomenkielisen lukemiston kouluja varten toimitti v. 1850 Vaasan kymnaasin apulainen, sittemmin Ulvilan kirkkoherra Aukusti Lilius.
[174] Se painettiin v. 1891 Suomalais-ugrilaisen Seuran toimituksiin, joissa myöhemmin myös Ahlqvist'in voguulilaiset kielinäytteet ynnä kielioppi ilmestyivät 1894.
[175] Ihmeellisintä on että tämä "kansatieteellinen unelma" taisi päästä painotarkastuksen läpi. Tämän seikan selittää ainoasti sen ilmestyminen pienissä kappaleissa 1847 vuoden Suomettaren palstoilla, joten kokonaisuus ei heti tarkastajan silmään pistänyt. Kuinka ahtaat paino-olot muuten siihen aikaan olivat, osoittaa paraiten eräs kohta runossa Miksikä aina suret! 1849 vuoden Suomettaressa, jossa se ensikerran löytyy julkaistuna, on näet Suomeni sanan sijalle täytynyt painattaa Saimani!
[176] K(aarlo) B(erghom), Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1869 s. 19.
[177] Ainoasti vähäinen avunlisä tähän teokseen: Tutkimus sivistyssanoista obilais-ugrilaisten kansojen kielissä 1882, on suomenkielellä julkaistu. Sitä vastoin ovat kaikki hänen Kalevalaa koskevat kirjoituksensa: Tutkimus Kalevalan tekstissä ja tämän tarkastusta 1886 ja Kalevalan Karjalaisuus 1887, niinkuin myös Elias Lönnrot, elämäkerrallisia piirteitä 1884, kaikki suomeksi kirjoitetut. Ensiksimainittu on suomenkielisenä promotsiooni-kutsumuskirjana ensimmäinen laatuaan. Myös yliopiston rehtorina on Ahlqvist ensimmäisenä käyttänyt suomenkieltä avajaispuheissaan, jotka ilmestyivät painettuina heti hänen kuolemansa jälkeen 1889.
[178] Sakari Joakim Cleve syntyi 3 p. Jouluk. 1820 Rantasalmella, jossa isä oli kirkkoherrana. Tuli ylioppilaaksi 1838, maisteriksi 1844, filosofian dosentiksi 1848 ja tohtoriksi 1850. Nimitettiin lehtoriksi Kuopion kymnaasiin 1851 sekä v. 1862 kasvatustieteen professoriksi, josta virasta otti eron 1882. On järjestänyt Suomen korkeamman oppikoulun ja sitä varten perustanut Helsinkiin mallikoulun, johon toimitti suomenkielisenkin osaston 1867. Kun tämä päätettiin lakkautettavaksi 1871, oli hän Helsingin suomalaista alkeisopistoa perustamassa, samoin kuin Helsingin suomalaista tyttökoulua 1869. On vielä järjestänyt Helsingin kansakoululaitoksen sekä jäsenenä 1862 vuoden kansakoulu-komiteassa valmistanut sen ehdoituksen, joka pääasiallisesti on perustuksena nyt voimassa olevalle asetukselle. On perustanut Suomen Kasvatustieteellisen yhdistyksen sekä sen aikakauskirjan 1864. On myös ollut v. 1874 perustetun Kansanvalistus-seuran ensimmäinen esimies. Hänen pääteoksensa on Koulujen kasvatus-oppi, joka ilmestyi suomalaisessa käännöksessä 1886.
[179] Nimitys on Lönnrot'in keksimä; Kantelettaren runo, jossa se ensiksi esiintyy, on ainoasti vapaa suomennos virolaista Salme-runoa.