[180] Siihen asti oli sitä alusta vuotta toimittanut länsisuomalainen maisteri Edvard Rindell.
[181] Uudella Suomettarella on tähän saakka ollut ainoasti kaksi päätoimittajaa: Antti Almberg 1869-70, ja Viktor Löfgren Kesäkuusta 1870 alkaen. — Antti Fredrik Almberg, Maskun kirkkoherran poika, syntyi 18 p. Heinäk. 1846, tuli ylioppilaaksi 1863 ja maisteriksi 1869, nimitettiin suomenkielen-kääntäjäksi senaattiin 1876. Käytyään vv. 1874-75 tutkimusmatkalla Unkarissa, on hän tutustuttanut Suomalaisia tämän veljeskansan oloihin useilla teoksilla: Unkarin maa ja kansa 1876, Unkarin kielen oppikirja yhdessä unkarilaisen Joszef Szinnyei'n kanssa 1880, Unkarin albumi I 1881. Maantieteellisiä kuvaelmia 10-11. Unkari, 1882-83, sekä suomennoksilla (esim. Jókai'n Uusi Tilanhaltija 1878). On sitä paitsi ylimääräisenä unkarinkielen lehtorina yliopistossa vuodesta 1881 antanut opetusta mainitussa kielessä. — Niilo Viktor Alfred Löfgren, hovioikeudenneuvoksen poika, syntyi Viipurissa 25 p. Marrask. 1843, tuli ylioppilaaksi 1862 ja filosofian kandidaatiksi 1870. Oli v. 1865 apumiehenä Maiden ja Merien takaa lehden toimituksessa. Suomensi 1869-70 kaksi Emlekyl'in (Eemil Nervanderin) novellia: Honkain tarinat ja Uotilan isäntä, joiden alkuteokset ovat jääneet julkaisematta. Otti myös osaa Vänrikki Stoolin tarinain suomentamiseen.
[182] Pietari Aadolf Europaeus (1753-1825). Oli kielten ja nähtävästi myös kansanrunojen harrastaja. S. 244 ylhäällä mainittu Porthan'in kiitoskirje on, sen mukaan kuin t:ri E. Lagus on selville saanut, hänelle, eikä Berner'ille kirjoitettu.
[183] Jälkimmäisenä vuonna yhdessä maisteri Abraham Nylander'in kanssa.
[184] Viimeksi hän on v. 1896 painattanut Mietteitä I. Lainkäyntikielistämme ja II. Lainkäynti-säädäntömme parantamistoimista.
[185] Toinen uudistettu painos ilmestyi 1877.
[186] V. 1871 ilmestyi vielä Aminoff'in väitös Etelä-Pohjanmaan kielimurteesta tutkimus, joka on vertailevaa laatua ja ensimmäisenä edustaa uuden-aikaista murretutkimusta maassamme. Mutta samana vuonna ilmestyi asetus, joka kielsi suomen- ja ruotsinkieltä kielitieteellisissä väitöskirjoissa käyttämästä ja joka oli voimassa vuoteen 1886. — Torsten Kustaa Aminoff oli syntynyt 11 p. Marrask. 1838 Nilsiässä, jossa isä oli maamittarina. Palveli vv. 1855-61 sotaväessä, viimein vänrikin arvolla, ja suoritti sillä välin ylioppilastutkinnon 1857. Vihittiin maisteriksi 1869 ja nimitettiin historian lehtoriksi Haminan kadettikouluun 1871, jonka jälkeen saavutti vielä tohtorin-arvon 1873. Kuoli Helsingissä 18 p. Elok. 1881. Jo sotamiehenä Virossa majaillessaan oli hän opiskellut vironkieltä, niin että v. 1869 saattoi toimittaa Virolais-suomalaisen sanakirjan satukokoukseen: Eestirahva ennemuistesed jutud, jonka Kreutzwald'in teoksen Suomalainen Kirjallisuuden Seura kolmea vuotta aikaisemmin oli painosta kustantanut. Käytyään v. 1871 Ruotsin ja Norjan rajamailla asuvain Suomalaisten luona, julkaisi hän arvokkaan kielitieteellisen tutkimuksen Tietoja Vermlannin Suomalaisista Suomi-kirjassa 1876. Sitä ennen oli hän savokarjalaisen osakunnan albumiin antanut kaksi huomattavaa historiallista kirjoitusta Savolaisten sija Suomen asutushistoriassa 1870 ja Lyhyt silmäys itäisten suomensukuisten kansain historiaan 1873. Kesällä 1878 teki hän Suomen Tiedeseuran kustannuksella matkan Votjakkein luo, jonka tuloksista on suurin osa vasta hänen kuolemansa jälkeen tohtori Yrjö Wichman'in toimesta ilmestynyt.
[187] Heidän sijallaan olivat väliajalla toimittajina maisterit Paavo Cajander 1873-74 ja Samuli Suomalainen 1875, kaunokirjailijoina vasta mainittavat, sekä Aukusti Juhana Mela 1873-75. Viimeksi mainittu syntyi 8 p. Maalisk. 1846 Kuopiossa, jossa isä oli henkikirjurina. Tuli ylioppilaaksi 1865 ja maisteriksi 1873 sekä luonnonhistorian ja maantieteen lehtoriksi suomalaiseen normaalilyseesen 1888. Muutti alkuperäisen nimensä Malmberg Melaksi 1876. On luonnontieteellisen kirjallisuuden ensimmäinen varsinainen sekä etevin edustaja suomenkielellä. Mainittakoon ainoasti: Suomen eläimistö 1872; Lyhykäinen kasvioppi ja kasvio 1877; Suomen luurankoiset 1882; Zoologia kansalaisille I, pääasiallisesti Brehm'in mukaan, 1891-96.
[188] Valvojan päätoimittajina ovat olleet: Juhana Richard Danielson 1881-84, Thiodolf Rein 1885-87, Ernst Kustaa Palmén 1888-91, Oskar Eemil Tudeer 1892-96 ja Eemil Nestor Setälä 1897. —Danielson, kappalaisen poika, on syntynyt Hauholla 7 p. Toukok. 1853, ylioppilas 1870, yleisen historian dosentti 1878 ja professori 1880, valtiopäivämies. Suomenkielisistä teoksista huomattakoon: Suomen yhdistäminen Venäjän valtakuntaan 1891; Suomen sisällinen itsenäisyys 1892; Viipurin läänin palauttaminen muun Suomen yhteyteen 1894; Suomen sota ja Suomen sotilaat 1808-09 1896. — Palmén, professorin poika, on syntynyt Helsingissä 26 p. Marrask. 1849, ylioppilas 1866, pohjoismaiden historian dosentti 1877 ja professori 1884, valtiopäivämies. Teoksista: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran viisikymmen-vuotinen toimi ynnä suomalaisuuden edistys 1881; sekä Valvojasta: Neljä merkkivuotta Suomen oppikoulun historiassa ja Suomen valtiovarojen hoidosta 1889, Taistelu lakiemme puolesta 1840-luvulla 1896. — Tudeer, tuomarin poika, on syntynyt Mikkelissä 30 p. Elok. 1850, ylioppilas 1867, kreikan kielen ja kirjallisuuden dosentti 1879 ja ylimääräinen professori 1885. Valvojasta: Matkamuistelmia Kreikasta 1883; Homeeros ja Kalevala 1885; Runous ja vapaus 1888. — Setälä, talollisen poika, on syntynyt Kokemäellä 27 p. Helmik. 1864, ylioppilas 1882, suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentti 1887, Suomen kielen ja kirjallisuuden professori 1893. Teoksia mainittakoon: Suomen kielen lauseoppi 1880; Lauseopillinen tutkimus Koillis-Satakunnan kansankielestä 1883; Yhteissuomalainen äännehistoria 1-2, 1890-91; Lisiä suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen historiaan 1891; Oikeakielisyydestä suomenkielen käytäntöön katsoen 1894.
[189] Viimeksi on v. 1896 ilmestynyt alkuosa hänen kirjoittamaansa laveata Suomen lainsäädännön historiaa.