[210] Vaikka, niinkuin on mainittu, Bergbom suomalaisen teaatterin johtajana ei ole mitään näytelmää omassa nimessään julkaissut, on hänen kuitenkin siinä asemassa ollut tilaisuus suuressa määrin vaikuttaa uusimman näytelmäkirjallisuutemme kehitykseen. Kuinka suuri osa hänellä on ollut monessa näyttämöllämme esitetyssä ja myöhemmin julkaistussa näytelmässä, on vastainen suomalaisen kirjallisuuden historian tutkimus selvittävä.
[211] Etevänä runomitallisten näytelmäin suomentajana huomattakoon myös Juhana Enlund. Hän syntyi Raumalla 29 p. Kesäk. 1836. Kun Suomen ruotusotaväki v. 1854 asetettiin, meni hän Turun ja Porin läänin pataljoonaan ja palveli siinä, viimeksi vältvääpelin arvolla, siksi kuin Suomen sotaväki v. 1868 hajoitettiin. Sitten tultuaan Helsinkiin, sai hän viran rautatiehallituksen kansliassa, jossa v. 1897 pääsi vakinaiseksi kamreeriksi. Enlund on hienolla runoaistilla ja sujuvalla, kauniilla kielellä suomentanut seuraavat näytelmät: Oehlenschläger'in Aksel ja Valpuri 1873, Lessing'in Nathan viisas 1876, Hertz'in Kuningas René'n tytär 1878 ja Björnson'in suorasanainen Leonarda 1880. Myös on hän sepittänyt sävelmän Yrjö Koskisen runoelmaan Suomen salossa.
[212] Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1869 s. 20-22, 306-312.
[213] Kts. J. W. C(alamnius'e)n arvostelua Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1874 s. 52.
[214] Myöhemmin on Minna Canth'ilta vielä ilmestynyt m.m. seuraavat näytelmät: Kovan onnen lapsia 1888, Papin perhe 1891 Sylvi 1893 ja Anna Liisa 1895; kertomukset: Hanna 1886, Köyhää kansaa 1886, Salakari 1887, Lain mukaan ja Kauppa-Lopo 1889, Novelleja, kaksi osaa, 1892; aikakauskirja Vapaita aatteita 1889-90.
[215] V(asenius), Valvojassa 1882, s. 139.
[216] K(aarlo) B(ergbom), 1869, s. 101.
[217] Juliana Adrian Hahnsson, kauppiaan poika, oli syntynyt Raumalla 4 p. Maalisk. 1834. Tuli ylioppilaaksi 1852 ja maisteriksi 1860. Kuoli 9 p. Toukok. 1888. On julkaissut Muoto-opillisen selityksen Eurajoen, Lapin, Rauman, Pyhänmaan, Laitilan ja Uudenkirkon pitäjien kielestä Suomi-kirjassa 1866-72 sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamaa laveata Ruotsalais-suomalaista sanakirjaa kaksi vihkoa 1884 ja 1888, jota teosta, vaikka supistetun suunnitelman mukaan ovat jatkaneet: maisteri Aukusti Herman Kallio sekä hänen kuoltuaan tohtori Heikki Paasonen. — Theodolinda Hahnsson meni v. 1896 uusiin naimisiin senaattori Yrjö-Koskisen kanssa.
[218] Myöhemmin ilmestyneitä ovat kertomukset: Huutolaiset 1887, Joululahjat ja Martta 1891, Kaksi 1893, Marjapojat 1894 sekä näytelmä Sodan uhatessa 1888.
[219] Uusi, vähän muutettu laitos 1886.