[200] Erikseen ovat vielä huomattavat hänen tervehdyssanansa v. 1890 seppelöidyille maistereille.
[201] Myöhemmin ilmestyneitä ovat runokokoelmat: Kuplia 1890 ja Ajan varrelta 1896, eletty kertomus Uskovainen 1890 sekä näytelmät Tietäjä 1887, Aino 1893 ja Kullervo 1895.
[202] Tämä arvostelu tietysti ei koske vuoden 1886 jälkeen ilmestyneitä näytelmärunoja.
[203] Ennen vuotta 1886 esiintyneistä.
[204] Eemil Fredrik Nervander, kuuluisan luonnontutkijan ja runoilijan (Jephtas bok 1840) Juhana Jaakko Nervander'in poika, on syntynyt Helsingissä 16 p. Marrask. 1840. Tuli ylioppilaaksi 1858 ja suoritti filosofian kandidaatti-tutkinnon 1869. On salanimellä Emlekyl julkaissut kaunokirjallisia teoksia, sekä ruotsin- että suomenkielisiä. Jälkimmäiset, nimittäin ennen mainitut novellit Honkain tarinat 1869 ja Uotilan isäntä 1870 sekä v. 1884 ilmestynyt Katri, kertomus 17 vuosisadasta, ynnä suomalaisessa teaatterissa v. 1879 esitetty näytelmä Pieni Suometar, ovat kaikki toisten kääntämiä. Nervander on muistettava myös Suomen taidehistoriallisten muinaismuistojen ahkerana keräilijänä ja tutkijana.
[205] Uutta painosta valmistetaan parast'-aikaa. Edellisen oli toimittanut B.F. Godenhjelm.
[206] Eliel Aspelin, Juhana Reinhold Aspelin'in nuorempi veli, on syntynyt 9 p. Lokak. 1847 Ylivetelissä, jossa isä silloin oli kappalaisena. Tuli ylioppilaaksi 1865, filosofian kandidaatiksi 1871 ja lisensiaatiksi 1878. Nimitettiin estetiikan ja taidehistorian dosentiksi 1880 sekä ylimääräiseksi professoriksi 1892. Julkaisi tutkimuksen Aleksis Kivestä ja hänen teoksistaan jo v. 1872 Kirjallisessa Kuukauslehdessä. On sittemmin esiintynyt etevänä elämäkerran-kirjoittajana: Johannes Takanen 1888, Verner Holmberg 1890, Elias Brenner 1896. Hänen muita julkaisujaan mainittakoon: Siipialtarit, tutkimus keskiajan taiteen alalla, väitöskirja 1878; Kalevalan tutkimuksia I, 1882; Suomen taiteen historia pääpiirteissään 1891: Kansa Saksan kertomarunoudessa, 1750-1850 1894: sekä salanimellä Ellei suomennetut Dickens'in Kotisirkka Novellikirjastossa 1870 ja Ibsenin näytelmä Kuninkaan alut 1884.
[207] Ennen vuotta 1886 ilmestyneistä. Onnistuneen aiheensa puolesta merkillinen on myös Matti Kurikan v. 1884 painettu Viimeinen ponnistus, kuvaus Inkerin kansan elämästä orjuuden lakkauttamisen ajoilta.
[208] Näytehnistön suomentajista mainittakoon vielä Eerik Juhana Blom, syntynyt 22 p. Toukok. 1817 Iisalmella, jossa isä oli kappalaisena. Hän tuli ylioppilaaksi 1836 ja maisteriksi 1840, toimitti ensin kouluvirkoja eri paikoissa, vaan sitten vihitti itsensä papiksi ja nimitettiin Heinävedelle 1855 ja Sysmään 1860. Kuoli 20 p. Huhtik. 1887. Blom on tunnettu monista sujuvista suomennoksistaan. Suorasanaisista ovat mainittavat, paitsi Näytelmistöön painetut Lessing'in draamat Emilia Galotti 1861 ja Minna von Barnhelm 1864, Conscience'n novelli Ravintolan isäntä 1863. Runomitalla on hän kääntänyt Tegnér'in Frithiofin sadun 1872 ja Runeberg'in Hirvenhiihtäjät 1876, joista edellinen ei kuitenkaan ole yhtään onnistunut. V. 1873 painatti hän nimellä Niitä näitä runouden alalta vihkosen suomennoksia Runeberg'in, Franzén'in, rouva Lenngren'in y.m. pienistä runoelmista. Omiakin sepitelmiä on hän julkaissut, ensi kerran Saima-lehdessä 1845 ja sittemmin Suomettaressa.
[209] Omaa sukua Forsman, kultasepän tytär Tukholmasta, syntynyt 20 p. Marrask. 1838. Meni v. 1866 Helsingissä naimisiin etevän näyttelijän Frithiof Raa'n kanssa, sekä tämän kuoltua norjalaisen kirjailijan Kristian Winter-Hjelm'in kanssa 1874.