"Syksyllä tuli painosta ensimmäinen kokoelma runojani, sisältävä muun muassa Kuun tarinoita, yhdessä Slöör'in runoelmain kanssa (Mansikoita ja Mustikoita nimisen kalenterin toisessa vihkossa). Ylioppilaaksi tultuani olin päättänyt laata runoilusta, siksi kuin voisin tehdä sen suomeksi. Siihen kului kuitenkin useampia vuosia, ennen kuin olin tarpeeksi suomistunut, Ensimmäinen suomalainen runokokeeni on talvelta 1856.
"Samana syksynä 1860 rupesin valmistamaan väitöskirjaa Suomenkielinen runollisuus Ruotsin vallan aikana, ynnä kuvaelmia suomalaisuuden historiasta; sen valmistuttua v. 1862 keväällä määrättiin minut seuraavana syksynä suomen kielen ja kirjallisuuden dosentiksi, jossa virassa olin syksyyn 1875, saaden sillä aikaa toimittaa professorinkin virkaa kokonaista kuusi lukukautta. Mainittuna syksynä pääsin suomenkielen lehtoriksi, jonka viran toimia jo kymmenen vuotta olinkin 'de facto' toimittanut.[1]
"Ensimmäinen itsenäinen julkaisu Suonion runoelmia ilmestyi 1865, toinen lisätty painos 1869.[2] Sitä paitsi löytyy koko joukko runojani hajallaan Suomen Kuvalehdessä sekä kaikellaisissa tilapäisissä julkaisuissa. Runomittaisista suomennoksistani ovat suurimmat Körner'in näytelmä Syyn sovitus (Näytelmistössä 1863), ja Runeberg'in Vänrikki Stoolin Tarinat, jossa toisten kanssa olen ollut osallisna. Kaunokirjalliseen syntiluettelooni (katso Kieletärtä!) kuuluvat muuten vielä suomennokset seuraavista Walter Scott'in romaaneista: Ivanhoe 1870, Vanha tarina Montrosesta ja Lammermoor'in morsian 1871, Musta Keri (Suomen Kuvalehdessä) 1874, Qventin Durward 1877 ja Perth'in kaupungin kaunotar 1878.
"Samaan kirjallisuuden kevyt-aseiseen peltasti-joukkoon kuuluvat niin-ikään minun toimittamani kuvalehdet: Maiden ja Merien takaa 1864-66 ja Suomen Kuvalehti 1873-80.
"Tämän ohessa olen, varsinkin sen jälkeen kun omat, Suomalaisiksi kasvatettavat pienokaiset sitä rupesivat tarvitsemaan, toimittanut muutamia kuvallisia lastenkirjoja: Pienokaiset 1869, Koti-eläimet 1872, Minun äitini v. 1875, Pikku joululahja (yhdessä Kaarle Samuli Suomalaisen kanssa) 1878 sekä Kylän lapset 1880. Vielä olen suomentanut suuren osan Andersen'in satuja, kuusi vihkoa 1869-80[3] ja ollut ajoittain osallisna lasten lehtein toimituksessa (Lasten Suometar 1857, Pääskynen 1871).
"Puoleksi leikkiä, puoleksi tieteellistä totta ovat olleet Kertomuksia Suomen historiasta (Kaarle X:n hallituksen loppuun), viisi osaa 1869-80. Niin-ikään olen kompiloinut 6:n ja 7:n osan (1867 ja 1874) niin sanottuja Gruben kertomuksia sekä loppukolmanneksen 5:stä (1866). Samoin olen suomentanut Macaulay'n historian ensimmäisen osan 1866.[4] Varsinaiset tieteelliset kirjoitukseni koskevat myös osaksi historiaa, niinkuin Henrik Lättiläisen kertomukset Liiviläisten ja Virolaisten tavoista, Virolaisten historialliset runot ynnä muutamat muut Historiallisessa Arkistossa.[5] Kielitieteesen kuuluu Viron kielioppi Suomalaisille 1872, sekä suuri joukko muistutuksia ja lisäyksiä Corander'in suomalaiseen lauseoppiin, jotka otettiin huomioon sen toisessa painoksessa 1865.[6] Muutamat kajoovat myös suomalaisen kirjallisuuden historian alaan: Virolaiset ja ylimalkaan länsisuomalaiset aineet Kalevalassa (Suomi, II. 10) 1872, Suomalaisen virsikirjan historia 1880, Suomal. Kirjallisuuden historia I.1: Kaunotieteellinen katsahdus Kalevalaan 1881.[7] Tähän on luettava vielä Helmivyö 1866, lyhyillä elämäkerroilla varustettu suomalainen anthologia. Pieniä tietoja kaikilta näiltä aloilta löytyy paitsi sitä Kirjallisen Kuukauslehden vuosikerroissa.
"Ainoa jälki ensimmäisestä luonnontieteellisestä suunnastani on Stöckhardt'in Kemian suomennos 1864. Erillään muista toimistani ovat niin-ikään tavallansa suomentamani 4 vihkosta Gerok'in saarnoja 1867-74, jota vastaan uusin Suomalainen virsikirja, jonka parannuksessa olen ollut osallisna, pikemmin on 'mea provincia'. Gottlund'in tavalla voisin viimein lisätä, että olen viran puolesta vuosittain suomentanut almanakka-kirjoitukset, mutta totuuden tähden täytyy tunnustaa, että ne olen enimmiten toisella suomennuttanut.
"Jäsenenä olen Helsingin, Viipurin sekä Jyväskylän Suomalaisen kirjallisuuden seuroissa, Pro fauna et flora fennica seurassa, Muinaismuisto-yhdistyksessä, Historiallisessa seurassa y.m. Helsingin Kirjallisuuden Seurassa olen ollut sihteerinä vv. 1865-68. Kunniajäsenenä olen Eesti kirjameeste selts'issä sekä (kauniin lauluääneni tähden arvattavasti) Wanemuine-laulukunnassa Tartossa.[8] 'Kometioihin' olen ottanut osaa kaksi kertaa: 1) silloin, kun piti antaa lausunto suomenkielen kelvollisuudesta opetuskieleksi v. 1870; 2) suomalaisen virsikirjan parantamista varten. Edellisellä kerralla sai kometia tragedian lopun ja samoin näkyy tälläkin kertaa käyvän.[9] Myös olen ollut savokarjalaisen ylioppilas-osakunnan kuraattorina vuodesta 1869.[10]
"Viimein — olen kaksi kertaa nainut, ensimmäisen kerran 1862 Emilia Sofia Nyberg'in, toisen kerran 1876 Maria Vilhelmiina Lindroos'in, Helsingin suomalaisen tyttökoulun ensimmäisen johtajattaren. Edellisen olen omalla työlläni valloittanut suomalaiseksi, joten meidän perheemme (luultavasti Yrjö-Koskisen jälkeen) tuli toiseksi herrasperheeksi, missä puolisoin kesken suomea puhuttiin; toinen vaimoni oli hyväksi onneksi valmis siinäkin suhteessa.
"Jatketaan seuraavassa painoksessa, jos ei ilmau painoesteitä".