[416] Akiander, s. 174-5.
[417] Valvoja 1804. s. 300-2 sekä vielä julkaisemattomasta matkakertomuksesta.
[418] Tämä männikkö lienee pyhän paikan jäännös; ainakaan ei siltä saa ottaa puuta puikkoakaan, ei edes havuneulasta, vaan kaikki saa mädätä paikoillaan.
[419] I. 1, s. 127.
[420] S. 647.
[421] Suomen Kuvalehti 1894. n:o 10.
[422] Suometar 1858. n:o 33; Maiden ja Merien takaa 1865. n:o 20 (Genetz) = Uusi Suometar 1878. n:o 21; Genetz, I, s. 97; Forsström, 1886. s. 502-3 ja Suomen Kuvalehti 1894. n:o 10; M. Sylvin, muinaistiet. kertomus Salmin kihlakunnasta 1892, käsik.
[423] Kts. s. 33.
[424] Ainoasti viimeisessä kertomuksessa vuodelta 1892 sanotaan, että lihojen tähteet myötiin samoin kuin nahka.
[425] Aikaisemman porouhrin muuttumisen härkäuhriksi ja liittymisen pyhän Iljan päivän viettoon olemme edellä tavanneet Permjakeilla (kts. s. 144-5). Tarkemmitta tutkimuksitta on kuitenkin vaikea päättää, missä määrin tämä yhtäläisyys perustuu alkuperäiseen yhteyteen, missä määrin yhteiseen venäläiseen vaikutukseen. Smirnov (s. 253) sanoo etupäässä niissä piirikunnissa, joissa Permjakit ja Syrjänit ovat enimmän venäläistyneet, vietävän uhriantimia rukoushuoneista.