Näistä mainitaan v. 1614 Käsikirjassa N:o 62, 72, 76, 129, 143, 183, 209, 211, 214, 217, 222, 241, 284, 285, 399.
Vuonna 1639 painettiin: "Yxi vähä Suomenkielinen virsikirja — — tehty
M. Jacobild Suomalaiselda ja muild Suomen papeilda, cunnialisten
Herrain, Turun pispan M. Erichin ja Capitularisten tiedost ja suosiost,
H. Hemmingin Maschun kirkkoherran vaival ja culutuxel".
Tämä sisältää pait yllämainittuja seuraavat 91 uutta virttä: N:o 3, 9, 13, 19. 32, 37, 52, 53, 54, 57, 64, 65, 71, 74, 79, 82, 87, 91, 93, 96, 101, 103, 105, 106, 108, 112, 113, 115, 121, 122, 123, 124, 126, 142, 160, 163, 164, 168, 169, 174, 175, 178, 193, 198, 200, 201, 202, 203, 208, 215, 216, 219, 221, 230, 240, 244, 246, 257, 260, 261, 262, 268, 272, 275, 277, 288, 303, 305, 307, 308, 309, 313, 324, 325, 326, 327, 328, 343, 347, 348, 349, 358, 359, 386, 393, 395, 397, 401, 405, 409, johon vielä tulee nykyisestä virsikirjasta poisheitetty "Kristus vastaan vihollisians", siis kaikkiansa 242 virttä (sillä N:o 118:n ja 157:n versus interculares ovat luetut erivirsiksi ja Suomalaisen N:o 51 ja 139 ovat tähän jälleen otetut, vaan N:o 190 ei löydy). Näistä jo ovat mainitut 1614 vuoden käsikirjassa: N:o 37, 142 175, 200, 201, 208, 215, 308.
Tämmöisenään Suomen virsikirja pää-asiassa pysyi 17:n vuosisadan loppupuoleen asti. Viime-mainittu Hemmingin vaivalla toimitettu virsikirja painettiin uudestaan v. 1652, otettiin muuttumatonna 1653:n, 58:n, 64:n sekä 70:n vuoden manualeihin ja missä muihin uusia virsiä lisättiinkin, niin ne kauvan liitettiin erikseen loppuun. Molempain viime-mainittuin virsikirjain nimilehdet mainitsevat sepittäjikseen Jaakop Suomalaisen ja muita Suomen pappia. Kutkapa nuot muut Suomen papit olivatkaan? Raumannus toimittamassansa manualessa (v. 1646), joka on vähäisen lisätty painos mainittua virsikirjaa, sanoo sen "enimmiten M. Jacobilda Suomalaiselda ja Mascun Herr Hemmingildä tehdyksi". Itsessä 1639 vuoden virsikirjassa on virsillä N.o 52, 124, 159, 163 sekä 164 nimimerkki P.M.; virrellä N:o 306 on nimimerkki P.J.C. Muut virret, 142 luvultaan, taitavat olla Maskun Hemmingin tekemät, niinkuin myös niiden luonnossa ilmottuva sukulaisuus vakuuttaa.[61]
Tiedot näiden ensimäisten Suomen virrenseppäin elämästä ovat puuttuvaiset. Jaakop Suomalaisen elämäkerta[62] on paraten tuttu.
Hän oli Pietarin poika, mutta missä ja milloin syntynyt, sitä ei tiedä. Renvall häntä arveli siksi Jaakop Teitiksi, joka Skytte piispan kustannuksella lähetettiin ulkomaalle, mutta kanslianeuvos Lagus on näyttänyt niiden olleen erihenkiä. Myöskin on kovin epäiltävä oliko maisterina, niinkuin häntä kirjain nimilehdissä mainitaan, sillä ei hänelle yhdessäkään niitä monia pärmäkirjoja, joissa hänestä on puhetta, anneta sitä arvonimeä. Hän tuli Turun koulun rehtoriksi 1568; 1578 penitentiarioksi ja lektoriksi Turussa ynnä Räntämäen kirkkoherraksi; 1578-82 näkyy hän toimittaneen kirkkoherravirkaa[63] Turussakin (sill' aikaa kuin kirkkoherra Henricus Canuti oli superintendentinä?), jona aikana oli koulun rehtorina Kristian Mikaelin poika Agricola; sitten sai Suomalainen rehtorivirkansa takasin, joksi hän kuitenkin ei mainita ennenkuin 1584; samana vuonna hänelle myös annetaan nimi dekanus.
Hän kuoli 1588 Syyskuulla ruttotautiin.
Tämä taitava ja viriä mies näkyy olleen erinomaisessa suosiossa Juhana kuninkaalla, joka hänelle monta monituista kertaa soi palkan lisäystä.
Luultavasti siihen oli suurinna syynä että Suomalainen suostui Liturgiaan, niinkuin siitä näkyy että hän otti vastaan katolin tapaisia, uudestaan asetettuja virkoja.
Vaan oli siihen toinenkin syy, sillä kirjeessään, jossa hänen nimittää penitentiarioksi, lektoriksi ja Räntämäen kirkkoherraksi, Juhana myös antaa hänelle toimeksi: muutamain hyödyllisten kirjain kääntämisen Suomen kielelle.[64]