Ah suloinen mun suruisuuteni,
Ah suruinen mun suloisuuteni,
Sä muisto pyhä haihtua et saa! —
En voi, en tahdokaan hänt' unhoittaa.
Ihmis-seuroissa.
»Jos koittaisit taas mennä seuroihin! —
Mit' auttaa yksin istuin surkastua! —
Saat nähdä: muiden iloisuus myös sua
Mietteisin saattaa iloisempihin». —
Ma läksin. — Ilo, nauru, hälinä
Ja leikkipuheet kaikui parhaillansa.
Ma kuultelin — ja nauroin muiden kanssa.
»No miltä tuntuu?» kysyi ystävä.
— — — — — — — — — —
»Kuin aaltoin tanssi, paiste auringon
Kirkkainkin hänellen, jok' ulapalla
Tuul'-ajon' yksin keikkuu avaralla,
Kun laiva särkyi haaksirikkohon!»
Hiljaa!
Hiljaa! — Armahani nukkuu — Hiljaa!
Tyynnä, suloisena lepääpi
Hän kuin rauhaan päässyt marttyyri;
Päättänyt on pitkän, raskaan vaivan,
Nukkuvi nyt huoletonna aivan.
Hiljaa! — Armahani nukkuu — Hiljaa!